tiistai 15. marraskuuta 2016

Kuulolla - Eskarin kanssa uimahallissa

Esiopetukseen kuuluu uutuutena tästä vuodesta alkaen kolmen kerran uimaopetus. Kauhulla olen jo muutaman vuoden miettinyt miten meidän poika sitten koululaisena ilman kuulolaitteita ja viittomakieltä pärjää altaassa. No, jännitysmaratonilta katsaistiin siivet, kun eskarista tuli sähköposti, että muutaman viikon päästä uimaan! Positiivista uimaopetuksen aloittamisessa jo nyt meidän kannalta oli, että eskarilaisia on pieni, vain 13 lapsen ryhmä, ja että opettajat/hoitajat ovat tuttuja jo useamman vuoden takaa. Lisäksi he ovat käyneet kuulokeskuksen kursseja ja tuntevat suht hyvin laitteet. Luottavaisin mielin siis altaalle, osaahan poika jo hienosti uida.
Ensimmäiselle kerralle sovimme, että implantin päälle laitetaan vesisuojus. Näin tapahtui, mutta altaan melskeessä vuoroin kela ja vuoroin koko implantti irtosivat pojan päästä, ja ensimmäisen  kymmennen minuutin päästä laite lensi kaaressa altaan reunalle. Onneksi Vil ehti kuulla alun ohjeistuksen, ja onneksi toisessa korvassa on sen verran kuuloa, että lähietäisyydeltä, huulion nähdessään, poika pystyy nappamaan ohjeet hienosti. Kuitenkin ensimmäinen kerta, kun todella harmittelin, ettemme ole opetelleet viittomakieltä, vain pelkän vinkkipuheen. Tulkki olisi ollut kiva. 

Toiselle uimakerralle olin ostanut hienon Niken hikipannan, sellaisen supermageen, jota kaikki coolit futiksen pelaajat pitävät - tai ainakin näin markkinoin asian pojalle. Supermagee ja supercool hikipanta ei kaikesta upeudestaan huolimatta saanut vesisuojattua implanttia pysymään juurikaan sen paremmin päässä. Lisäksi poikaa iltapäivällä kotiin hakiessani, huomasin heti päiväkodin pihalla, että kuulo oli ilmeisesti jäänyt sisälle. Pian sainkin kuulla, että oli käynyt pikku vahinko - Vil oli unohtanut ottaa korvauntauskojeen pois ennen altaaseen menoa, joten laite oli lokerossa märkänä ja mykkänä. Tädit olivat yrittäneet elvyttää laitetta föönillä, mutta toistaiseksi koje oli eloton. Lisäksi implantia tarkastallessani, kävi ilmi, että kelan kiinnytyskohdan vastukset olivat rikki - mitä lie sille sattunut... Puuh.

Kolmannelle kerralle laitteet olivat taas terässä - korvantauskoje heräsi henkiin vietettyään yön kuivurissa ja mieheni sai implantin korjattua. Lisäksi muutamaa päivää myöhemmin Kuulokeskuskäynnillä laitteet kävivät läpi kunnon huoltotoimenpiteet. Viimeistä uintikertaa suunnitellessamme, kysyin haluaisko poika vielä kokeilla hikipannan kanssa samaan aikaan ostamaani uimalakkia. Ei kuulema halunnut, eikä halunnut koko laitetta. Mutta hikipannan hän ehdottomasti halusi, koska supermagee ja cool!
Kolmaskerta suijuikin ongelmitta ja ohjeetkin olivat kuulemma menneet hyvin perille.

Vaikka meillä itsellämme ei ole ollut vesisuojusimplantin kanssa vastaavia ongelmia, täytyy hikipanta/uimalakki-viritystä vielä hioa oman perheen kanssa, ennen ekaluokan uintikertoja. Hieno juttu kuitenkin, että Vil itse oli jokaisen uintikerran jälkeen iloinen ja odotti innolla seuraavaa kertaa.  

Lisää postauksia vesitiivistä kuulosta:

1 kommentti:

  1. No siinä on ollut jännitysmomentteja!
    Onneksi muuten on noita roiskesuojattuja/vesitiiviitä laitteita olemassa, saa kuulla ohjeistuksen ja pitää muiden kanssa hauskaa <3

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...