keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tervetuloa talvi!

Marraskuu starttasi ihananaisten bloggaajarouvien (Elisa, Minna ja Katri) istuutuessa meidän keittiön pöydän ääreen maistelemaan allekirjoittaneen keitoksia. Kaikesta jännityksestä ja panikoinnista huolimatta, ilta oli mielestäni oikein onnistunut ja siitä jäi kaikinpuolin hyvät fiilikset. Muutamaa viikkoa myöhemmin nautiskeltiin vuorostaan Katrin kotona aavistuksen haikeissa tunnelmissa viimeinen neljän bloggaajan illallinen. Syksyn ihana illallisteema haarautui bloggaajista ystäväperheiden kanssa vietettyy Pyhäinpäivään Italialaisen ruoan äärellä. Nämä yhdessä illastamiset ovat kyllä olleet ihan parasta terapiaa pimeyden keskelle!

Syöpöttelyn lisäksi marraskuu oli voimistelurintamalla syksyn kiireisin kuukausi. Nuppusen puku sai strassinsa ja maman sormet liimapinnan. Uusissa puvuissa esiinnyttiin niin Vantaa Cupissa, kuin HJM-Cupissakin. Vielä muutaman viikon päästä viimeinen Stara ja seuran Joulunäytös, jonka jälkeen katseet kohti kevätkautta.

Lisäksi Kuulolla-postaussarja sai jatkoa, kun Vil uuden opetussuunnitelman mukaisesti kävi eskarin kanssa uimahallissa, peräti kolme kertaa.

Kuukauden luetuimmat postaukset TOP 3:


Piemeä ja uuvuttava marraskuu luovittu kunnialla loppuun, nyt voi talvi virallisesti alkaa! Joulukuulle onkin sovittuna monet kivat karkelot, ennen itse aattoiltaa. Toivottavasti jaksan, ja ennen kaikkea muistan(!), osallistua kaikkiin. ;)

tiistai 29. marraskuuta 2016

Marraskuun asukokonaisuus

Ehdinpäs, vaikka tiukkaa teki! Marraskuun asukokonaisuus on rakennettu hauskan, Hulluilta Päiviltä ostetun hatun ympärille. Hatun, joka muistuttaa erehdyttävästi munankuorta! Tässä aavistuksen englantilaistyylisessä asukokonaisuudessa otan suunnaksi tulevana lauantaina ystävien kanssa Tuomaan Markkinoiden avajaiset ja siitä Yayoi Kusaman pilkkutaiteen. Niin, ja kaipa me mennnään myös Tomi Björkille syömään. Kiva Helsinki-päivä tiedossa!
Hattu - Global Accessories
Neule - Lindex
Legginsit - Pieces
Laukku - Trussardi 

tiistai 22. marraskuuta 2016

HJM-Cup 2016

Minetit Junior/Tampereen Voimistelijat
Viikonloppu hurahti varsin urheilullisissa merkeissä. Lauantaina Nuppusella oli aamun voimistelutreenien päälle futismatsi ja koko sunnuntai hurahti joukkuevoimistelun parissa Mäntsälässä HJM-Cupissa. Sanomattakin selvää, etten itse ehtinyt urheilla pätkäkään, mutta penkkiurheilijan-, huoltajan- ja autokuskin virkaa toimitin erinomaisesti! Tytöille sunnuntai oli jännä päivä, sillä tämä oli heille syyskauden ainoa kilpailu 8-10-vuotiaiden välinesarjassa, ja monelle se ihka ensimmäinen.

Sunnuntaina kakkosblokissa rinnakkain käytiin kolme eri sarjaa: 8-10-vuotiaden väline-, 10-12-vuotiaiden  väline-, sekä 12-14-vuotiaiden vapaa/väline SM-sarjaa. Lisäksi ensimmäisessä blokissa taituroitiin 14-16-vuotiaden- sekä yli 16-vuotiaden SM-sarjaa. Hurja määrä taitavia voimistelijoita pienempien ihmeteltäväksi.
Elite/SC Vantaa & Tapanilan Erä
Belissa/Jyväskylän Naisvoimistelijat
Helea/Hyvinkään voimistelu ja liikunta
Team Loiste/Tapiolan Voimistelijat
14-16-vuotiaiden SM-sarjan palkintojen jako
Electra J keltaiset valmistautumassa.
Tytöt saavuttivat upeasti kategorian 3 (kategoriat 1-10), josta sekä me vanhemmat, että valmentajat olimme positiivisesti yllättyneitä. Vain kahdeksan joukkuetta 41:stä ylsi parempaan kategoriaan, hieno saavutus siis!

Pahoittelut huonoista ja vähäisistä kuvista. Tätä mamaa jännitti niin, etten pystynyt keskittymään kuvaamiseen lainkaan.

8-10-vuotiaiden sarjan pisteiden muodostuminen/Voimisteluliitto
 
Pallon liikeryhmät (8-10-vuotiaat):
1. Heitot ja kiinniotot
2. Pomputukset
3. Vieritykset vartaloa pitkin tai lattialla
4. Viennit, heilautukset
5. Ympyrät, kahdeksikot
6. Käännöt, kierrot, pyöräytykset
Erityishuomioita: Palloa tulee käsitellä vai
htelevasti sekä yhdellä että kahdella kädellä.
8-10-vuotiaat saavat vielä jokainen mitalin kaulaansa suorituksen jälkeen. Kevätkaudella tytöt siisrtyvät kisaamaan 10-12 -vuotiaiden sarjaan.
Kuva Aino Hujanen

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Viimeinen Neljän bloggaajan illallinen

Viimeiselle bloggaajaillalliselle kokoonnuimme Onnistain on puolet sinun Katrin mykistävän kauniiseen kotiin. Tämä yli 100 vuotta vanha talo, joka oli sisustettu vanhaa vaalien ja uutta kauniisti sekoittaen, oli varastaa täysin illan huomion. 

Saavuimme Elisan kanssa hyvissä ajoin maaseudun pimeyteen, joten ehdimme napsia rauhassa kuvia sievästä kattauksesta ja ihanasta talosta, Katrin vielä hääriessä keittiössä. Minnan saavuttua, Katri pääsi esittelemään illan menun, joka oli syntynyt emännän viikonlopun Ranskan reissun innoittamana.
Tuntuu hullulta ajatella, että muutama kuukausi sitten niin kovasti jännitin tätä illallisrumbaan osallistumista! Tämä on ollut aivan suunnattoman upea juttu! Ihania ihmisiä, äärettömän herkullista ruokaa, ja lisäksi tämä on ollut oiva piristysruiske syksyn pimeyteen. Viimeisellä illallisella tunnelma oli edeltäjiensä tapaan rento ja varsin hilpeä. Turinaa riitti niin niistä "vain blogaajajutuista", kevään "Neljä blogaajaa goes ravintola"-suunnitelmiin, sillä jonkinlainen jatkumo hyvän ruoan ja -seuran iltoihin on saatava.

Menu

Päärynä-vuohenjuustosalaatti

Burgundinpataa ja riisiä
vaaleaa patonkia ja voita

Ranskalainen suklaakakku 
vaniljainen mascarponevaahto
vadelmia

Ruoka oli jälleen kerran aivan ihanaa. Edelliset illalliset, omani mukaan lukien, oli koottu kasvisruoista. Katri teki rohkean, mutta maittavan poikkeuksen valmistamalla pääruoaksi lihapadan. Kaunis kiitos illan vieraanvaraiselle emännälle ja lämmin kiitos teille upeat naiset!

torstai 17. marraskuuta 2016

Säihke ja kimallus

Viime viikoille, lasten iltatoimien päätteeksi, on työlistalle ujutettu armotonta voimistelupukujen strassausta. Varmasti jonkun näppäräsormisen DIY-tyypin lempparipuuhaa, joihin en itse varsinaisesti lukeudu. Lempparipuuhaa tai ei, usean vuoden tauon jälkeen liimatuubi esiin ja satapäin strasseja kohti lycraa.
Nuppusen kaksi edellistä pinkinsävyistä voimistelupukua on tilattu suoraan Venäjältä täysin valmiina. Tänä vuonna tytöille tilattiin Eveliina Mikkosen suunnittelemat printtipuvut, joihin säkenöivän kimalluksen loimme omin pikku kätösimme. Vielä on melkoinen urakka jäljellä, ennen kuin puku on valmiina ensi sunnuntain kisoihin.
Alla pukuja viimeisen viiden vuoden ajalta.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kuulolla - Eskarin kanssa uimahallissa

Esiopetukseen kuuluu uutuutena tästä vuodesta alkaen kolmen kerran uimaopetus. Kauhulla olen jo muutaman vuoden miettinyt miten meidän poika sitten koululaisena ilman kuulolaitteita ja viittomakieltä pärjää altaassa. No, jännitysmaratonilta katsaistiin siivet, kun eskarista tuli sähköposti, että muutaman viikon päästä uimaan! Positiivista uimaopetuksen aloittamisessa jo nyt meidän kannalta oli, että eskarilaisia on pieni, vain 13 lapsen ryhmä, ja että opettajat/hoitajat ovat tuttuja jo useamman vuoden takaa. Lisäksi he ovat käyneet kuulokeskuksen kursseja ja tuntevat suht hyvin laitteet. Luottavaisin mielin siis altaalle, osaahan poika jo hienosti uida.
Ensimmäiselle kerralle sovimme, että implantin päälle laitetaan vesisuojus. Näin tapahtui, mutta altaan melskeessä vuoroin kela ja vuoroin koko implantti irtosivat pojan päästä, ja ensimmäisen  kymmennen minuutin päästä laite lensi kaaressa altaan reunalle. Onneksi Vil ehti kuulla alun ohjeistuksen, ja onneksi toisessa korvassa on sen verran kuuloa, että lähietäisyydeltä, huulion nähdessään, poika pystyy nappamaan ohjeet hienosti. Kuitenkin ensimmäinen kerta, kun todella harmittelin, ettemme ole opetelleet viittomakieltä, vain pelkän vinkkipuheen. Tulkki olisi ollut kiva. 

Toiselle uimakerralle olin ostanut hienon Niken hikipannan, sellaisen supermageen, jota kaikki coolit futiksen pelaajat pitävät - tai ainakin näin markkinoin asian pojalle. Supermagee ja supercool hikipanta ei kaikesta upeudestaan huolimatta saanut vesisuojattua implanttia pysymään juurikaan sen paremmin päässä. Lisäksi poikaa iltapäivällä kotiin hakiessani, huomasin heti päiväkodin pihalla, että kuulo oli ilmeisesti jäänyt sisälle. Pian sainkin kuulla, että oli käynyt pikku vahinko - Vil oli unohtanut ottaa korvauntauskojeen pois ennen altaaseen menoa, joten laite oli lokerossa märkänä ja mykkänä. Tädit olivat yrittäneet elvyttää laitetta föönillä, mutta toistaiseksi koje oli eloton. Lisäksi implantia tarkastallessani, kävi ilmi, että kelan kiinnytyskohdan vastukset olivat rikki - mitä lie sille sattunut... Puuh.

Kolmannelle kerralle laitteet olivat taas terässä - korvantauskoje heräsi henkiin vietettyään yön kuivurissa ja mieheni sai implantin korjattua. Lisäksi muutamaa päivää myöhemmin Kuulokeskuskäynnillä laitteet kävivät läpi kunnon huoltotoimenpiteet. Viimeistä uintikertaa suunnitellessamme, kysyin haluaisko poika vielä kokeilla hikipannan kanssa samaan aikaan ostamaani uimalakkia. Ei kuulema halunnut, eikä halunnut koko laitetta. Mutta hikipannan hän ehdottomasti halusi, koska supermagee ja cool!
Kolmaskerta suijuikin ongelmitta ja ohjeetkin olivat kuulemma menneet hyvin perille.

Vaikka meillä itsellämme ei ole ollut vesisuojusimplantin kanssa vastaavia ongelmia, täytyy hikipanta/uimalakki-viritystä vielä hioa oman perheen kanssa, ennen ekaluokan uintikertoja. Hieno juttu kuitenkin, että Vil itse oli jokaisen uintikerran jälkeen iloinen ja odotti innolla seuraavaa kertaa.  

Lisää postauksia vesitiivistä kuulosta:

tiistai 8. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivän illallinen italialaisittain

Syksyn vallitsevaa illallisteemaa jatkaakseni, postaan kuvapläjäyksen meidän kivasta ja  lämminhenkisestä, lasten riemulla ja riehulla maustetusta illallisesta. Kokoonnuimme kolmen perheen voimin yhteen viettämään matalankynnyksen Pyhäinpäivän iltaa hyvän ruoan merkeissä. Sovimme, että kokkailemme illallisen yhdessä paikan päällä nyyttäriperiaattella, jottei työtaakka koidu kenellekään kiireisen arjen keskellä liian suureksi.
Kaunis vaalea koti, kuin suoraan sisustuslehden sivuilta, täyttyi kahdeksan alle kymmenvuotiaan lapsen hulinasta hyvin nopeasti. Leikit olivat pystyssä talon kaikissa kolmessa kerroksessa, ja meteli korvia huumaavaa. Pelattiin Twisteriä, tehtiin esityksiä, rakennettiin legoja ja rallattiin nukenrattailla ympari huushollia- tai siis meidän pojat rallasivat.
Illallisteemana oli italialainen keittiö. Nautimme ihanan täyteläistä tattipastaa raikkaan tomaatti-mozzarella-salaatin kera, sekä meidän isännän leipomaa foccaciaa. Jälkkäriksi maailmankaikkeuden herkullisinta tiramisua ja lapsille upea lakritsijäätelökakku.
Pikkupojat pelien kimpussa.
Pasta syntyi tällä kertaa punikkitateista Maku-lehden perusvarmalla ohjeella. Resepti löytyy täältä.
Alla lasten pöytä ennen ja jälkeen... ;)
Vaikka hulinaa ja ajoittaista kaaosta tällä kokoonpanolla riitti, oli ilta aivan ihana ja kaikin puolin onnistunut. Neljä tuntia turinaa ja herkuttelua rakkaiden ystävien kanssa - miksei näitä saa järjestettyä useammin?! Ehkäpä asiaan tulee muutos tällä kekseliäällä "matalan kynnyksen illallis-kaavalla".
Sininen hetki.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...