sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heipat Heinäkuulle!

Heinäkuu oli meidän perheen lomakuu. Ja oikein onnistunut lomakuu olikin, vaikkei ulkomaille päästykään, ei edes Tallinnaan tai Tukholmaan. Kotimaan mahtavat lomakohteet tekivät meidän kesän!

Kesäkuun yhteenvedossa taisin höpistä, että heinäkuussa ei kovin montaa postausta synny - lomalla kun ollaan. Mutta toisin kävi, osittain heinäkuun alun surkeiden säiden vuoksi. Lomaillessa syntyikin kivasti yli 10 postausta, ja samalla 200 julkaistun tekeleen rajapyykki poksahti rikki! Tein jopa luovuuden puuskassani uuden bannerin, mitä tykkäätte? Lisäksi blogin kuukausittainen kävijämäärä lähes tuplantui heinäkuun aikana, liekö siihenkin syynä sadesäät. Oikein lämpimästi tervetuloa kaikille uusille Facebook-seuraajille, teitäkin on tullut hurjasti kesän aikana! Sivupalkin kautta pääset kirjautumaan blogini lukijaksi, tervetuloa!

Ensimmäiset kaksi viikkoa siis vietettiin rennon letkeästi isäni suvun mökillä Keski-Suomessa perheen ja sukulaisten kanssa. Käytiin Nokkakiven Huvipuistossa, Järvilinnan Taidekeskuksessa, Pandan Vaajakosken tehtaanmyymälässä ja vaan olla möllöteltiin maaseudun rauhassa, lapset pääasiassa uiden. Teimme miehen kanssa mökiltä parin päivän irtioton Tampereelle ja mm. Sara Hildenin Taidemuseoon. Ihan kaksistaan, aurinkokin loisti poissaolollaan.

Mökkeilyn jälkeen suuntasimme oman perheen voimin minilomareissuun Naantaliin, joka oli ehdottomasti meidän kesän kohokohta! Yövyimme Naantalin Kylpylässä ja kävimme Muumimaailmassa. Lisäksi joka kuukautinen asupostaus oli jotain ihan muuta, kuin alunperin oli ajatellut ja Nana-koiran meille muutosta tuli muutama päivä takaperin kuluneeksi vuosi.
Kuukauden suosituimmat postaukset olivat 

Lapsiperheen lomailu selvästi kiinnostaa teitä lukijoita. Ja mikäs niitä on rustaillessa, reissaaminenhan on ihan parasta! Naantalin reissupostaus nousi samantien Kauniskaikuun historian luetuimmaksi, samalla kun ikisuosikki, yli vuosi sitten kyhätty Baltian matkailun postaus, on kuukaudesta toiseen 10 suosituimman joukossa. Heinäkuussa jaetulla kolmossijalla ja kaikkien aikojen suosituimpien listalla myös numerolla 3.

Koko heinäkuun ajan on ollut käynnissä ihana Lapsen Maailma-lehden kesäarvonta. Vielä ehtii puoleen yöhön asti osallistumaan! Huomenna ilmoitan voittajan.

Huomenna alkaa asteittainen paluu arkeen. Mies menee takaisin töihin ja lasten harrastusrumba alkaa todenteolla, kun Nuppusella on edessä viiden päivän voimistelun päiväleiri ja illalla vielä futistreenit. Myös Vilin futiskausi starttaa heti maanantaina. Oma töihin paluuni odottaa keskiviikkoon, mutta kotiarki potkaistaan siitä huolimatta täysillä heti käyntiin Kuulokeskuskäynnillä, Kelan paperirumballa, neuvola- ja lääkäriaikojen soittelulla ja lasten kuskaamisilla harrastuksiin. Elokuu, bring it on!

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Koiruuksia - vuoden talossa

On tullut kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tuo pieni ja pippurinen lapinkoiraneiti muuti meille - Nanakana-ananaskoira. Kirjaimeillisesti meille, kotiin, sisään, osaksi perhettä. Lempinimiä on matkan varrella piisannut - mutta ei sen väliä, ei se osannut sitä oikeaakaan. Minä yritin parhaani mukaan kutsua "Nananananaaa", joka sai nuorimmaisen tuumimaan oliko siis kyseessä ananaskoira? Sama se miten kutsuttiin, ei se kuitenkaan hetkauttanut korvaansa. Metsästi vaan kärpäsiä. Mutta toisaalta en olisi ikimaailmassa voinut uskoa, että kaikki menisi näin hyvin! Varsinkin kun tiedossa oli, että uusi tulokas oli jo nelivuotias kodinvaihtaja, joka oli pääasiassa asunut maalla tarhassa, pihalla.

Vuoden aikana se on hitsautunut osaksi meidän perhettä, oppinut kulkemaan vapaana, oikean nimensä, luopumaan luusta, odottamaan lupaa ruokakupille ja oikeastaan kaikki muut peruskotikoiran taidot. Oppinut meiltä, ja oppinut vanhalta viisaalta Aava-rouvalta. Mutta on se myös opettanut minua. Paatunutta, kaavoihin kangistunutta, joustamatonta, kaikki-mulle-heti koirankouluttajaa. Annoin aikaa, joustin, ja se on toiminut.
Pieni pippurinen lapinkoira tykkää leikkiä, eniten pallolla. Se tykkää myös leikkiä lasten kanssa, eniten vetoleikkejä. Se rakastaa uimista, mutta ennen kaikkea, se tykkää olla siellä missä muutkin, paitsi jos kampa ja kynsisakset ovat näkösällä. Silloin se painuu kellariin. Se tykkää syödä, se tykkää syödä kaikkien ruoat, paitsi hurjan Ossi-koiran, joka saataa syödä sen. Se tykkää pikkukoirista, mutta ei isoista. Niitä se vähän pelkää, mutta se tykkää kyllä niiden omistajista, ja häntä viuhtoen moikkaisi heitä.

Aikamoinen onnenkantamoinen, että tiemme kohtasi. Toivottavasti yhteisiä vuosia kertyy vielä monta lisää.<3

Nanan ensihetket ja kartoitus koirahistoriaani

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Arvontamuistutus!

Tulevana sunnuntaina kajahtaa, nimittäin arvontalaulu!

Eli vielä ehtii tämän viikon aikana käydä osallistumassa Kauniskaikuun ja Lapsen Maailma-lehden kesäarvontaan!! Siispä kipinkapin tykkäilemään ja jättämään kommenttinne  - postaukseen (ja ohjeisiin) pääset klikkaamalla tästä! Nyt on nimittäin huikea mahdollisuus voittaa syysiltoihin lukemista suoraan kotiin kannettuna, sillä Lapsen Maailma-lehti tarjoaa 6 kk lehdet voittajalle!

Vinkkinä - sivupalkin kautta pääset kirjautumaan blogini lukijaksi. Tervetuloa mukaan!

Arpaonnea, ja mukavaa viikon alkua!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Heinäkuun asu

No nyt paistaa täällä ruuhkasuomessakin! Toisin oli, kun näitä asukuvia mökillä napsin. Tammikuussa ajattelin kuukauden asu-postaussarjaa suunnitellessani, että heinäkuussa laitan sitten jonkun ihanan hellemekon. Tai maksimekon. Tai kukkamekon. Tai edes mekon... Mutta toisin kävi. Mökillä, vanhalla bussipysäkillä vailla auringon sädettäkään keikistellään Junarosen collaritunikassa, iänikuisissa leggareissa ja Stan Smitheissä. Täydellinen after-sauna-asu, niinkuin meillä mökillä puhutaan. Lämmin ja suojaa hyttysiltä. Vaikka oikeasti täydellinen after-sauna-asu koostuu ikivanhasta Addun verkkarisetistä. Sellaisesta, josta JVG olisi kateellinen.

Junarosen tunika oli kesän alennusmyyntien löytö Tampereen reissulla Stockmannilta. Alennuksen, ja vielä Stockan kantiskortilla saadun lisäalen jälkeen vaatteelle jäi hintaa alle 10 euroa! Ei paha! Ja raidat ovat aina suosikkilistallani. Merkkinä Junarose oli mukava uusi plus size-tuttavuus, jonka malliston vaatteet ovat kokoa 42-54. Ostamani tunika on pienintä kokoa, ja aavistuksen reilu, mutta tällainen vaate saa ollakin vähän valjä. Tunikassa on hauskana yksityiskohtana kylkien leikkaus, joka vieläpä kaventaa kivasti. Aavistuksen asusteita lisämäällä, tämä menee myös rentona kaupunkiasuna. Leggareiksi voisi valikoitua vaikkapa Vimman letit.

Vähän synkät ja hämärät heinäkuun asuposet, mutta näillä mennään. Mitä tykkäätte?

torstai 21. heinäkuuta 2016

Meidän on kuljettava auringon mukaan - Muumimaailma

Runsaan hotelliaamiaisen voimin, sekä aurinkorasvakerroksen turvin läksimme Naantalin vierailun toiseen päivään. Kävelimme alkulämmittelyksi kilometrin matkan kylpylältä Kailo-saaren sillan juureen, josta marssimme merituuli tukassamme Muumimaailmaan käppyrämäntyjen katveeseen. Aika monen muun kanssa.
 "Tänään meidän täytyy tehdä jotakin aivan erikoista, sillä nyt tulee kaunis päivä." sanoi Nuuskamuikkunen (Taikurin hattu) "Meidän on kuljettava auringon mukaan." (Muumipeikko ja pyrstötähti).
Aurinkoinen ja lämmin päivä oli houkutellut paikalle hurjasti porukkaa. Paikalla oli paljon turisteja, erityisesti japanilaisia jättipitkine selfiekeppeineen. Ja mikäpä tätä suomalaista upeutta on esitellessä! Jos ruotsalaisilla on äärimmäisen hieno Junibacken, niin kyllä kotimainen Muumimailma on ihan omaa luokkaansa. Ehkäpä juuri kauniin luonnon ja meren läsnäolo tekevät paikasta niin ihastuttavan. "Katso. Tuo kuusi pitää pientä koivua sylissään pelastaakseen sen." sanoi Muumipeikko (Muumipappa ja meri
Noidan ja Alisan talolla riitti jännitystä pienimmille turisteille, kun taas isommat uskaltautuivat irvistyksiin ja liejukeiton hämmennykseen. Kiva, että yhdeksänvuotias Nuppunen lähti vielä niin suurella innolla Muumimaailmaan ja jaksoi olla täysillä pikkuveljien menossa mukana. Välillä oli toki napattava matkanvarrelta parhaimmat vesiaiheiset Pokemonit! Viereistä Väskin seikkailusaarta emme ole hänelle vielä mainostaneet, koska halusin, että koemme mahdollisimman monet kesäkohteet yhdessä perheenä. Ehkä ensi vuonna on Väskin aika, jos suuntaamme jälleen Naantaliin. "Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." sanoi Nuuskamuikkunen (Muumipeikko ja pyrstötähti)
Pilvipoutainen päivä ja leuto merituuli toivat sopivaa viilennystä Muumi-urakkaan. "Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu." sanoi Muumipappa (Muumipapan urotyöt)
Muumipapan laiva on omia suosikkejani uimakopin kanssa. Melkein tein Tinanic-posen! "Saavutan ikuisen nuoruuden pontevasti harjoittelemalla!" sanoi Muumipappa (Muumilaakson tarinoita)
Erilaisista riippukeinusta, isoista fatboy-tyynyistä ja muista pesistä koostuva lepoalue on ihan superhauska. Äiti-ihmisten paratiisi. Harmi vaan, että paikat ovat usein tosi varattuja. "Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat." sanoi Muumimamma (Muumipappa ja meri)
Muumimaailman sievät kadut olivat täyttyneet lapsiperheistä. "Jahhaa. Nyt alkaa tapahtua. Saari on tullut eläväksi." sanoi Pikku Myy (Muumipappa ja meri)
Tänä vuonna kävimme ensi kerran Teatteri Emmassa katsomassa lyhyen näytelmän Pikku Myyn urheiluhommista.  Vaikeasti kuulovammaisen Vil-miekkosen vahvuuksiin ei kuulu tälläisissä tilaisuuksissa (josko missään) paikallaan istuminen, sillä vuorosanojen ja juonen seuraaminen on haasteellista, lähes mahdotonta. Muumien näytelmiä mainostettiin sopivaksi äidenkielestä huolimatta, sillä elekieli piti huolen juonen ymmärryksestä. Ja näin olikin. Poika seurasi paikallaan silmä tarkkana esitystä, tosin ei nytkään innosta malttanut istua omassa penkissään, jottei vaan missaisi hetkeäkään lavan tapahtumista. Emmassa alkaa aina uusi näytelmä joka tasatunnein, ja ne sisältyvät pääsylipun hintaan.
Alla Vil ja Muumipappa. Ilme kertoo kaiken! <3 "Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan." sanoi Muumipappa (Muumi ja vaarallinen juhannus)
Hemulin talossa oli nostalgisten emaliastioiden lisäksi kattava perhoskokoelma, joka teki meidän poikiin vaikutuksen. "Maailmassa ei ole koskaan järjestystä. Eilen oli liian kuuma ja nyt on liian märkää." Hemuli (Muumipeikko ja Pyrstötähti)
Naantalin aurinko ei pettänyt meitä matkalaisia tänäänkään, joten sijaintinsa Muumimaailma on valinnut varsin oikein. "Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis." sanoi Nuuskamuikkunen (Muumipeikko ja pyrstötähti)
Alla lempparikohteeni uimakoppi, josta tuli napsittua kuvia joka etäisyydeltä ja kuvakulmasta. Uimakoppi oli myös selvästi japanilaisnuorison hurjassa selfiesuosiossa!
Harmillisesti Edvard-lohikäärme oli kadonnut rantavedestä omille retkilleen.. "Mitä kummaa tämä on?" sanoi Muumipappa (Muumipeikko ja pyrstötähti)
"Minulla on hiukan puuhaa hiekkarannalla. Tapaan siellä erään tuttavani.", sanoi  Muumipeikko (Muumipappa ja meri)

Ihana päivä Muumien kanssa keskellä Suomen kauneinta luontoa. Paras pikkulapsiperheen kohde mitä kuvitella saattaa! Ensi vuonna meitä odottaa uudet seikkailut, sillä meidän perheen osalta Muumit on mitä luultavimmin nähty. Niin haikealta, kuin se kuullostaakin. Mutta Naantaliin palaamme varmasti, ehkä sinne Väskiin seuraavaksi!

Paluumatkalla lapset pulahtivat vielä Nunnalahden hiekkarannan aaltoihin. 
ARVONTAMUISTUTUS: Kauniskaikuu-blogin ja Lapsen Maailma-lehden kivaan kesäarvontaan pääset täältä.


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Naantali - lapsiperheen paratiisi

No joo, myönnetään, aavistuksen yliampuva otsikointi. Nimittäin kyllä Naantalin kamarallekin mahtui aimo annos kiukuttelua, itkupotkuraivareita, sekä sisaruskinaa. Näissä maisemissa sen kestäminen oli himpun verran helpompaa. Tässä ensimmäinen osa meidän perheen auringon ja kesäkelien metsästyksestä. Kakkososassa luvassa viimeisimmät kuulumiset Muumilaaksosta.

Facebook- ja Instagram-seuraajille on varmasti käynyt varsin selväksi, että vietimme kaksipäiväisen miniloman Naantalin kauniissa merenrantamaisemissa. Yövyimme Naantalin Kylpylässä viiden tähden tunnelmissa, ylellisessä, omalla terassilla varustetussa delux-huoneessa. Huone osoittautui oikein hyvän kokoiseksi viisihenkiselle perheellemme. Lapset nukkuivat mukavasti vuodesohvalla sekä yhdellä lisävuoteella, ja vielä jäi hyvin lattiatilaa leikeille ja aikuisten king-size vuoteelle.
Viimeaikaiset kotimaan hotellivierailumme ovat sijoittuneet tosi moderneihin, muutaman vuoden vanhoihin hotelleihin (esim. Tampereen Torni ja Helsingin Kalus K), joten Naantalin kylpylä oli näihin verrattuna selvästi erilainen. Kylpylä on rakennettu 1984, mutta siitä huolimatta kaikki tilat olivat oikein ylellisiä ajan havinasta huolimatta - melkeinpä kuninkaallisia.
Naantalin Kylpylä on tehnyt kovasti töitä nostaakseen mainettaan lapsiperheiden majapaikkana. Ja ainakin meidän perheeltä hotelli nappasi pisteet kotiin. Ja lapsiperheitä oli reilusti liikeenteessä, erityisen paljon Ruotsista. Alakertaan oli rakennettu suuri lasten leikkimaailma pomppulinnoineen ja sählykenttineen. 3-9 vuotias ikäjakaumamme olivat kaikki oikein otettuja. Kiva lisä oli paikalla ollut leikinohjaaja, joka ohjasi mm. askartelupuuhia. Toinen pienempi leikkihuone sijaitsi aivan huoneemme vieressä, joka osoittautui oikein käteväksi erilaisia siirtymiä ajatellen. Äidillä, kun aina kestää...
Kylpyläosaston ulkouima-altaassa polskuttelu toi mieleen, kuin olisi ollut muutaman tuhannen kilometriä etelämmässä. Naantali oli siis varsin hyvä korvike ulkomaanmatkaa vailla olleessa kesässämme. Oikeastaan täällä oli kaikki vielä paremmin - puhdasta, siistiä ja turvallista.
Naantali on meille entuudestaan suht tuttu kaupunki, sillä mieheni sisko perheineen on asunut aikoinaan niin Naantalissa, Turun saaristossa, kuin Raisiossakin. Näitä kulmia olemme kolunneet siis ennenkin. Lasten kanssa olimme niinikään viime vuonna Muumimaailmassa, joten heilläkin oli jonkinsortin kuva auringosta, merituulesta ja rantalaitureiden silmänkantamattomiin jatkuvista venerivistöistä. Törmäsimme asianmukaisesti myös alueen eliöstöön - rantakäärmeeseen, siinä vasta riittikin ihmettelyä! Kotiin tulessamme Nupska kertoikin reissun kivointa antia olleen juuri kävely pitkin rantateitä. Oman lisänsä kiertelyn hauskuuteen toi varmasti myös juuri ladattu hitti Pokemon Go.. ;) Poikien suosikkijuttuja olivat kuulemma uima-altaat ja Muumimaailma.
Söimme lapsiperheen rutiineiksi hyvin myöhäisen lounaan, vasta klo 14 aikoihin Merisalissa, sillä Pienimmäisen vatsa ei enää kantanut Hasta la Pastaan asti. Merisalin lounas oli ihan perus hyvä, ja nälkäiset lapset söivät vähintää koko rahan edestä!
Hienosti pienimmäinenkin jaksoi käpsiä monen kilometrin lenkin Kylpylältä Vanhaan Kaupunkiin ja takaisin. Rattaat olisivat olleet ehkä vielä paikallaan, mutta ne on luovutettu eteenpäin jo hyvän aikaa sitten. Sitä paitsi nuorimmainen ei ole koskaan ollut mikään rattaissa istuja..
Illan vietimme Kylpylän pihamaalla ilta-aurinkoa ihastellen. Lapset kiipeilivät leikkipaikalla ja kastelivat varpaita hiekkarannalla.
Ystävällinen, vieraanvarainen ja siisti Naantali on ehdottomasti Suomen kesän ykköskohteita, sanoo tämä kokenut Suomituristi! Reissu kruunasi ehdottomasti meidän kesän ja loman, sillä turhaan eivät paikalliset säätiloillaan kersku - Naantalin aurinko ei pettänyt tälläkään kertaa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...