torstai 30. kesäkuuta 2016

Hei, hei kesäkuu!

Nopsaan sujahti ohi vuoden ensimmäinen todellinen kesäkuukausi! Mieleenpainuvimpana oli Bordeauxissa vietetty kesäkuun ensimmäinen viikko, joka sisälsi mm. elämäni ekan viinitilavierailun upeassa Chateau Giscoursissa. Muuten postausrintamalla olen ollut tosi aikaansaamaton, ehkä juuri tämän pitkän reissun ja sitä myöten lapsista erossa olon, ja muiden siitä syntyneiden rästihommien vuoksi - aika ja voimavarat ei vaan riitä kaikkeen! Niin, ja olihan meillä muutamat kivat kesäiset pikku kekkerit ystävien kanssa, niin kuin kuvakollaasien viinilasitulvasta näkyy! ;)
Kesäkuun luetuin postaus oli viisivuotiaan erityispoikamme sisäkorvaistutekuulumisista ja Cochlearin lisävarusteista kirjailtu juttu. Muuten pähkäiltiin miten pian kolmasluokkalaisen esikoisen voimistelun täyteiseen viikkokalenteriin saadaan mahdutettua vielä futistreenit.. Lisäksi poseerattiin tietty joka kuukautiseen tapaan asuposet ja vietettiin ihanan aurinkoinen Juhannus!

Yhteensä siis vain seitsemän postausta, kun toukokuun yhteenveto lasketaan mukaan! No, viimeistään syssymmällä tsemppaan, nimittäin heinäkuu menee lomaillessa ja reissatessa ympäri Suomen. Luvassa ainakin mökkeilyä ja koko perheen miniloma Naantalissa - kylpylän ja muumien merkeissä, joten koneella roikkuminen jäänee vähiin. Ihan hyvä niin. Onneksi tässä hommassa en ole tilivelvollinen, kuin itselleni. Instassa (kauniskaikuublog) meidän menoa voi seurata lähes päivittäin, joten sinne siis kaikki sankoin joukoin!
Yllä kesäkotikollaasi kera uutukaisen, ihka ensimmäisen olivipuuni!

Heippa kesäkuu, ja tervetuloa lämmin, ihana ja aurinkoinen lomakuukausi - heinäkuu! Ai niin, onhan heinäkuulle muuten luvassa superkiva arvonta, sen verran olen tilivelvollinen muillekin tahoille. ;) Pysykää siis tarkkana!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Aurinkoinen perhejuhannus

Aurinkoa, mansikoita ja chillailua lähesiten kanssa suvun mökillä Keski-Suomessa. Hyvää grilliruokaa, vähän kuohujuomaa, kokko ja lapset aamusta iltaan järvessä. Meidän Juhannus siis. Samalla kaavalla, kuin niin monena viime vuonnakin. Poikkeuksena tänä Juhannuskena aivan mielettömän upea, lämmin ja aurinkoinen sää! Vastaava en kyllä muista ihan lähivuosilta.

Tässä pikapostaus kuvakoosteen muodossa meidän Juhannuksesta - Huaweilla ikuistettuna, järkkäri kun jäi kuormasta.
Lapset olivat onnellisia reissusta, ja olisivat tietty halunneet jäädä pulikoimaan ja saunomaan ikiaijoiksi. Onneksi loma kolkuttelee jo viikon päässä, jonka jälkeen suuntaamme takaisin samoihin maisemiin. Nyt vaan peukut pystyyn, että sää odottaa samanlaisena!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kesäkuun asukokonaisuus

Kesäkuun asukokonaisuuden päätähtenä loistavat nämä Bordeauxista ostetut kevyet kesähousut! Housut löytyivät tyylikkäästä pikkuruisesta ranskalaisputiikista keskustan pieneltä sivukadulta. Liike antoi hintavan ensivaikutelman, mutta tarkemmin vaatteita plärättyämme hintataso osoittautuikin varsin koohtuulliseksi, jopa edulliseksi.

Housujen alkuperästä, saatika merkistä ei ole mitään tietoa, eikä kokolappu anna asiasta sen enmpää viitteitä. Saumat ja päättely ovat sitä luokkaa, että missä lie ovat kasaan kyhätty... Ihastuin kuosiin, istuvuuteen ja malliin niin kovin pukukopissa, että nämä asiat jäivät täysin selvittämättä. Tosin ranskalaisten englanninkielentaidolla tai meikäläisen ranskan taidolla asias olisi jäänyt jokatapauksessa avoimeksi.
Housujen kaverina ennen reissua Kapp Ahlista ostetut bling-bling-varvassandaalit. Housujen parhaaksi kaveriksi on muodustunut yksi lempparivaatteistani - kauan sitten alennusmyynnistä ostettu H&M:n perhoshihatunika.
Alla kuva Bordeauxista - outfit in action!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Mielenmuutoksia - futista!

Vuosi sitten ekaluokkalaisen opettajalta tuli viestiä kotiin, että tyttäremme voisi osallistua aavistuksen suuremmalla innolla koulun liikuntatuntien futismatseihin. Innottomuus vaikutti jopa erittäin urheilullisen tytön kevään todistuksen liikan numeroon! Kävimme keskusteluita kotona, ettei ole olemassa tyttöjen lajeja ja poikien lajeja, niin kuin voimistelijatyttö asian ilmaisi. 

Kevään aikana futismökötys sai totaalisen täyskäännöksen, kun koululle tuli lähiseurasta valmentaja pitämään futisopetusta. Ilmeisen osaava tyyppi ollut kyseessä, sillä lähes kaikki luokan tytöt olivat paikalla joukkueen seuraavissa treeneisssä kokeilemassa, josko futiksesta löytyisi uusi harrastus. Elettiin huhtikuuta. Sanomattakin selvää, että Nuppunenkin innostui lajista kolmen kokeilukerran jälkeen ja halusi aloittaa harrastuksen.  Teimme sopimuksen, että toukokuun ajan pohditaan asiaa ja mietitään miten viikkoon pystytään mahduttamaan neljät-viidet voimistelutreenit ja kolmet futistreenit. Mietitään miten koulu saadaan hoidetuksi ja milloin nähdään kavereita? Lisäksi mietintäaikaa tuki se, että kesäkuun alusta toimintamaksun saisi puolen vuoden hintaan.
Nuppusen synttärit osuivat sopivasti päätöksentekoajankohtaan, ja koska tyttö viekä kovasti halusi futikseen, päätimme antaa toivotun harrastuksen synttärilahjaksi treenikamppeitten kera. Kesäkuu alkoikin tositoimin maailman suurimalla tyttöfutisturnauksella - Stadi Cupilla (kuvat yllä). Nupska pääsi osallistumaan vain neljään peliin, sillä edelleen ykköslajin paikkaa pitävä voimistelu aloitti kesäkuun ensimmäisen viikon leirillä. Aamusta pari peliä Töölössä ja loppupäiväksi voimistelemaan. Reipasta!
Vil-miekkosen sähly-harrastus on jäänyt kesätauolle jo toukokuun puolella, joten suostuttelimme Nupskan kanssa mietteliään, mutta kuitenkin utealiaan pojan kokeilemaan oman ikäluokkansa futisjoukkueen treenihin. Vil on ollut kahtena aikaisempana kesänä futis-leikkikoulussa, joten alustavaa "osaamista" jo oli. Tammikuussa aloitetun sählyn loppukausi kärsi pojan osalta totaalisen innostuksen lopahtamisen ja aristelun treeneihin osallistumiseen. Osa pojista oli selvästi vanhempia ja toki jo kovempia pelaajia, sekä lisäksi kuulopulmat haittasivat kovasti pojan mieltä. Sovimmekin futiksessa joukkueenjohtajan kanssa, että aluksi kokeilemme jokusen treenin, ennen kuin sitoudumme hommaan täysillä.

Kolmissa treenissä on nyt käyty, ja ainakin vielä poika on lähtenyt innolla pelaamaan. Varmuutta ja itseluottamusta on varmasti lisännyt uusi minimikki ja kevään aikana reistailleen implantin toimiminen. Syksyllä onkin sitten edessä valinta, kumman saralla harrastamista jatketaan, nimittäin treenit osuvat harmillisesti samalle päivälle..Vai jatketaanko mitään..
Nupskalla voimistelukausi on jäänyt koulun lailla kesätauolle, joten nyt on ollut mahdollisuus keskittyä futikseen täysillä. Katsotaan miten syksyn kanssa käy. Koulun käynti ei toistaiseksi ole vaatinut fiksulta tytöltä erityistä ponnistelua, mutta kolmosluokka vaatii varmasti jo enemmän työtä, kun uusi kielikin sovitetaan lukujärjestykseen. Voimistelussa syksyn liikkuvuustestit antavat osviittaa joukkuepaikasta ja sitä myöten treenimääristä, joten mietitään aikatuluasiaa elokuun loppupuolella uudestaan. Varmaa on, että tämän maman syksy kuluu kuskauspuuhissa! ;)

Mitenkäs teillä, löytyykö muilta meidän tyttären kaltaista himoharrastajaa?

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Kuulolla - Kesäkuulumisia sisäkorvaistuterintamalla!

Kyllä se on niin, että sisäkorvaistutekin tarvitsee sesongin mukaisen pirtsakan kesäkuosin! Saimme Cochlearilta herkullisia uusia implantin värikuoria, joilla voi kätevästi uudistaa perusmustan laitteen ilmettä. Vilin lemppari oli tietty pääkallot, ja aina joko kelan tai patterikotelon suojan on oltava pääkallokuosia! Hauskaa onkin, että kuoseja voi yhdistellä mielensä mukaan ja miten päin vaan.
Lisäksi pääsemme kokeilemaan Cochlearin uudistunutta Minimikkiä - Mini Michrophne 2+, sekä Phone Clip-puhelimen apuvälinettä, jonka kautta puhelut saa ohjattua kännykästä implanttiin. Minimikki 2+ on edeltäjäänsä (tai sitä ekaa maillia Nucleus 6:een, joka meillä on käytössä) paljon kehittyneempi! Parasta on uusi, pidempi 25 metrin kantomatka, jota pääsemme todenteolla testaamaan huomisissa Vilin ekoissa futistreeneissä. Tämä on mielestäni ehdottomasti paras uudistus! Edellisessä Minimikissä kantomatka oli alle 10 metriä. Uutta on myös monikäyttöiysyys. Samaan kaitteeseen saa pöytömikrofonin, audiotulon, induktiosilmukan ja fm-signaalin.

Niin huippuhieno juttu, kun kaikki lisälaitteet ja tuunausjutskat ovat, äidin vinkkelistä uuden tekniikan opettelu tuntuu aina haastavalta. Vielä haastavammalta tuntuu päiväkotihenkilökunnan ja valmentajien opastus ja tsemppaus uusien laitteiden käyttöön. Ei muuta, kun hihat ylös ja oppaita lukemaan! Onneksi värikuorien asennus oli äärimmäisen simppeliä. :)
Yllä Phone Clip. Tämän laitteen harjoittelu Vilin on hyvä aloittaa jo nyt eskarivuonna, sillä ainakin esikoisen kohdalla kännykkä oli pitkän koulumatkan vuoksi korvaamaton apu. Nyt toki Nuppunen tulee koulusta iltapäiviksi pikkuveljen seuraksi, ja varmasti ainakin osan koulumatkoista sisarukset voivat aluksi kulkea yhdessä. Enää puuttuu vaan se kännykkä. Ehkä syyskuussa vietettäviä synttäreitä silmälläpitäen mahdollinen lahjaidea...
Alla Minimikki 2+

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Chateau Giscours

Bordeaux, lisää viiniä, kiitos! Maailman kuuluisimmalla viinialueella kun ollaan! Kongressireissu nimittäin huipentui tuhatpäisen vierasjoukon perjantai-illan viettoon sanoinkuvaamattoman upealla Chateau Giscours-viinitilalla. Kymmenien bussien muodostama letka vei meidät kongressikeskuksesta suurten viinipeltojen halki Chateau Giscoursiin noin ilta kello kahdeksaksi. Oli muuten ehkä elämäni tähän asti tyylikkäin tilaisuus!
Chateau Giscoursin tilan historia yhtää aina 1300-luvulle asti, jolloin linnan paikalla oli vartiotorni. Paikan todellinen historia sai alkunsa vuonna 1552, kun rikas Bordeauxilainen verhoilija Pierre de Lhomme osti "Guyscoutz" aatelistalon ja aloitti viinin viljelyn. Chateau Giscorsilla on ollut vuosisatojen aikana useita omistajia, ranskalaisten lisäksi myös esim. jenkkejä ja luxenburgilaisia. Nykyiseen muotoonsa tila kasvoi 1800-luvulla.
Linnanneidot nautiskelemassa ulkoilmamusiikista linnan sisäpihalla ennen illallisen alkua.
Tervetuliasmaistelut käynnissä. Viinijutskissa Bordeaux’n nimi yhdistetään maailman pitkäikäisimpiin, eli siis kalleimpiin punaviineihin. Eikä turhaan, sillä alueelta tulevat maailman kaikkeista kallein punaviini Château Petrus sekä valkoviini Château d'Yquem. Moukkamaisesti aion myöntää, että viinikulttuuri ja ennen kaikkea -termistö, menee meikäläiseltä täysin yli hilseen, vaikka kuinka olen niitä yrittänyt opiskella ja tankata. Mutta nou hätä, siitä huolimatta osasin oikein sujuvasti nauttia näitä maailman hienoimpia viinejä. Voilá, oikein maistuvia!
Tarjolla oli niin puna-, valko, kuin roséviiniäkin. Chateau Giscoursin punaviini La Sirène de Giscours (Margaux AOC) kuuluu arvostettuun kolmanteen kasvuluokkaan. Bordeauxin punaviinit ovat sekoiteviinejä ja ne valmistetaan Cabernet Sauvignonista ja Merlotista. Usein viineissä on myös lisäksi hieman Cabernet Francia tai Petit Verdotia apurypäleenä, näin myös La Sirène de Giscoursissa. 
Virallinen "Desperate housewives"-kuva sisältä linnasta.
Yllä linnan sisäpiha, oikealla hevostallit ja vasemmalla viinin valmistustilat.
Chateau Giscours:n tila on kooltaan 400 hehtaaria, joista 97 hehtaaria on viinitarhoja. Tarhojen maaperä on pääasiassa soraa ja hiekkaa. Köynnösten keski-ikä on lähes 40 vuotta ja niistä 70% on Cabernet Sauvignonia, 25% Merlot’a, 3% Cabernet Francia ja 2% Petit Verdot’a. Koko Bordeaux’n alueen viininviljelyala on noin 120 000 hehtaaria ja tuotanto noin 600 miljoonaa litraa. Bordeaux alueen osuus Ranskan viinintuotannosta on reilu kymmenesosa, ja köynnösala hieman suurempi.
Viinit muhivat kuukausitolkulla tammisissa tynnyreissä imien itseensä puun tanniinin aromin. Huippulaadukkaat tynnyrit eivät ole mitä tahansa puuta, vaan nimenomaani ranskalaista tammea! ;)
Chateau Giscours kuuluu siis Margaux'n laatuviinialueeseen eteläisessä Médocissa. Ja juuri Médocin alue on tullut tunnetuksi erityisen premier cru -luokituksen saaneista viineistään, jotka ovat siis niitä maailman halutuimpia.
Yläkuvissa vanhat hevostallit.

Alla illallispaikkana toiminut Ferme Suzanne, jonka linnan omistaja, kuuluisaa bordeauxilaista viinintuottajasukua oleva Edouard Cruse rakennutti vaimolleen vuonna 1875. Farme Suzannessa järjestetään häitä, gaala-illallisia ja konsertteja ympäri vuoden.
Yllä tarjoilijat valmistautumassa illan urakkaan.
Herkullinen illallinen alkoi lohi-, mascarpone juusto- & tomaatti-tartar kupilla, joka oli krunattu hummeriherkulla (hummeria jo toisen kerran viikon aikana, poikkeuksellisen tyylikästä!).  Pääruoaksi oli todella hyvä fillet mignon punaviinikastikkeella.
Sitten vähän brietä, kyytipoikana puljun omaa huippu punkkua, ja vielä jälkkäriksi mansikka-raparperi-marenki-ihanuus basilikajätskin kera!
Puuh, olipahan puristus aivonystyröille tämä viinivuodatus ja -setviminen! Ihan kuin olisi kouluesitelmää kyhännyt! Menikö jakeluun? Korjatkaa, jos sattui joitain virheitä, muuten tämä toimikoon itselleni "the wineinfo for dummies"-käsikirjanani!

Mieletön paikka ja kokemus! En tietenkään voi muuta, kuin lämpimästi suositella kaikille viinin, kulttuurin ja historian ystäville. Toivottavasti joskus osuu tilaisuus päästä tänne uudestaan, vaikkapa esittelemään paikkaa kaikkein rakkaimmilleni.

Bordeauxin matkan ensimmäisen osan voit lukea täältä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...