sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Valkovuokkoja, mansikkakakkua ja suuria tunteita

Lämmin, aurinkoinen äitienpäiväviikonloppu vetelee viimeisään. En muista näin kesäistä paistetta toukokuun alkuun osuneen ihan lähivuosina. Vai muistanko väärin? Jokatapauksessa ihanaa! Eilen kävimme koko perheen voimin pyörähtämässä Korson Kyläpäivillä, jossa Nuppunen joukkueineen oli esiintymässä, sekä Sport Club Vantaata edustamassa. Pojat kävivät ihmettemässä taekwandoa ja paloautoa, sekä onginnassa, pomppulinnassa, poniratsastuksessa ja hattaroilla. Oikein onnistunut tapahtuma, jossa lähestulkoon kaikki oli ilmaista, jopa ne hattarat ja ratsastus! Lisäksi kävimme iltasella Nupskan kanssa hoitamassa viiden kuukauden ikäistä veljenpoikaani ja nuuskuttelemassa ihania vauvatuoksuja, jotta tuoreet vanhemmat pääsivät hengähtämään leffaan. Olipa kivaa verestää vauvamuistoja näin äitien päivän alla pikkuista ympäri kyliä kärrätessä hoitolaukku olalla heiluen.
Tänään meillä vietettiin äitinepäivää perinteiseti lasten tekemiä kortteja ihastellen, sekä yllätykseksi leipaistua herkullista mansikkakakkua maistellen. Pienin oli antanut lasten ja isännän jättimäiselle kermaluomukselle  nimeksi osuvasti "Mätäs". Lisäksi kävimme viemässä äitini haudalle ruusun, niinkuin jokaisena äitienpäivänä jo 15 vuoden ajan.

Äitienpäivä on varmasti vuoden tunteikain päivä. Tuntuu äärimmäisen hankalalta saada ristiriitaiset ilon ja haikeudun tunteet rustattua järkevästi ylös. Iloitsen, ja olen äärimmäisen kiitollinen omista lapsistani, mutta samalla ajatukseni ovat myös niiden ystävien luona, jotka eivät ole toiveistaan huolimatta äidiksi tulleet. Oikein sydämestä viiltää. Lisäksi tämä on se päivä, jolloin tulee ehkä eniten mietittyä omaa äitiäni ja sitä, ettei hän koskaan päässyt näkemään lapsiani ja minua äitinä.
Kahdeksan vuotias tyttäreni oli runoillut maailman kauneimman äitienpäivärunon minulle, jonka hänen luvallaan saan ylpeydestä pakahtuen kanssanne jakaa.

Kiteytyköön tämä äitienpäivä runon viimeisiin sanoihin:
"Aamulla sanon sinulle, ellei sinua ole, ei minuakaan. Minä sinua rakastan. Sinä olet se, jota minä rakastan."

4 kommenttia:

  1. Voi kuinka liikuttavan, itkettävän ihana runo ja koko postaus oli niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Runo oli kyllä niin liikkis. Luulin ensin, että se oli jokun "oikean" runoilijan teos, jonka typykkä oli leikellyt korttiin. <3

      Poista
  2. Lämmin ajatus sinulle ❤. Tunteiden kirjo äitienpäivänä on varmasti omaa luokkaansa. Aivan upea runo :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihanaa viikonalkua ihanat mamat! :)

      Poista

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...