torstai 31. maaliskuuta 2016

Maaliskuun viimeistä ajatuksenvirtaa

Nyt näyttää lupaavalta, ulkona on varmasti kevät! Siis ihan oikea terminen kevät. Aurinko paistaa ja lumet sulaa. Lapset kirmaavat pihalla huppareissa, tennareissa ja lippikset vinosti päässä. Skeittaavat, skuuttaavat ja pyöräilevät. Toppatakit on heitetty pesuun ja välikausivaatejakso näköjään skipattiin lähes kokonaan.. Tätä rustatessani ulkona on +12 astetta ja aurinko paistaa oikein mojovasti.
Auringon valon lisääntymisestä huolimatta, aloitin itse valohoidon maaliskuun aikana pahaan nokkosihottumaan, josta olen täälläkin useaan otteeseen valitellut. Harmi vaan, että valohoidossa Meilahdessa ramppaaminen kolmesti viikossa virka-aikana on osoittautunut todella työlääksi ja erinäistä kikkailua vaativaksi. Mutta toistaiseksi näyttää siltä, että hoito ehkä mahdollisesti hyvällä mieleikuvituksella auttaa hillittömään kutinaan, jonka paukamat aiheuttavat. Toivotaan, että lämmin sää ja auringon paiste jatkuvat niin, että pääseen pian siirtymään omalle terassille luonnon valohoitoon.
Tuntuu, että maaliskuu on vilahtanut salamana ohi. Helmikuu päättyi jännään ja erittäin antoisaan vierailuun Ylellä. Muuten puolet kuukaudesta on hurahtanut pääsiäistohinoissa. Lisäksi meikäläinen kävi ihanalla, uudistuneella Silja Europalla maanataiaamun brunssilla. Niin ja Vilillä oli elämänsä ensimmäinet sählymatsit, jotka menivät huippu hienosti. Poika oli rohkeasti mukana, ja pelasi innolla omat vaihtovuoronsa. Vaikka kummassakin matsissa tuli takkiin, oli tämä kokemuksena hieno ja opettavainen - sai olla osana omaa joukkuetta, ja kokea miltä tuntuu olla vastakkain omien treenikavereitten kanssa täysin vieraita lapsia. Sellaista oikeaa yhteenkuluvuuden tunnetta ja reipasta pelihenkeä!

Huhtikuu tuo tullessaan paljon Nupskan jumpparientoja, sekä reissun Tukholmaan koko perheen voimin. Aika kivaa!

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Cafe Talo

Lauantaina, vähän niin kuin pääsiäisen kunniaksi, läksin pitkästä aikaa viettämään iltaa kahden rakkaan ystävän kanssa. Ja ihan Helsingin puolelle saakka! Kohteeksi olimme vallinneet Hakaniemessä, aivan Ympyrätalon kupeessa, sijaitsevan tunnelmallisen street bar-tyyppisen Cafe Talon

Asettauduimme yläkerran rentoon, suurilla värikkäillä tyynyillä, sekä kivalla näköalalla varustettuun sohvaloosiin, joka oli kuitenkin tarpeeksi ryhdikäs ruokailuun. Koko poppoo valitsi ruokalistalta avoimet burgerit, vaikka karitsa olisi ehkä ollut pääsiäiseen sopivampi. Omani halusin kasvispihvillä, kun taas muut typykät valkkasivat Talon Burgerit, jotka oli valmistettu vastapäisestä Hakanimen Hallin Reinin kotimaisesta kokolihasta.

Olin todella positiivisesti yllättynyt omaan kikherneistä ja hasselpähkinöistä valmistettuun pihviini. Vaikka ruoka oli hyvin "street-tyylistä", silti tosi herkullista. Rosamunda perunoita olisi saanut olla aavistuksen enmmän, varsinkin kun olin koko päivän pantannut syömistäni illan herkuttelua varten.
Talonmiehille (ja kuulema myös naisille ;)) eli kanta-asiakaille kuohuviinipullo oli oikein huokean hintainen. Päättymättömän puheensorinatulvan lomassa tulikin muutama näitä 20 euron puteleita maisteltua. Sillä pitkästä aikaa, yli 15 yhteisen, koiratohinoista alkaneen vuoden ystävyydellä, juttua riitti lähes viideksi tunniksi Cafe Talon rennossa miljöössä.
Ravintola sijaitsee Hämeentien alussa Arena-teatterin seinänaapurissa, ja Cafe Talo hoitaakin teatterin ravintolapalvelut. Lisäksi ravintolassa voi pitää yksityistilaisuuksia - vaikka juuri ennen tai jälkeen teatteriesityksen. Oikein oiva paikka myös esimerkiksi polttareille tai synttäreille! Kuulopuheiden mukaan Cafe Talossa tarjoillaan sunnuntaisin erinomainen brunssi. Seuraavaksi täytyy kokeilla sitä!

Pääsiäinen
oli ja meni - ystäviä, perheen kanssa oleilua, ulkoilua ja paljon löhöilyä. Huomenna paluu arkeen. Mukavaa viikkoa kaikille, toivottavasti ehditte rentoutua pitkän viikonlopun aikana!

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

TV-tärppi - Futisvanhemmat

Helmikuun viimeisenä päivänä viereilimme äitibloggareiden kanssa YLE:llä. Hauskan illan ohjelmistoon kuului Ison Pajan auditoriossa esitettävä Futisvanhemmat TV-sarjan ensimmäisen jakson, sekä musavideon ennakkonäytös. Kotimaista realitysarjaa olivat meille esittelemässä toimittaja/kenttäohjaaja Olli Laine, sekä tuottaja Jussi Jormanainen.

Itse olen viettänyt oman lapsuuteni jäähallilla pikkuveljeni jääkiekkoharrastukseen hurahtaneitten vanhempieni matkassa. Siis silloin, kun olen omilta harrastuksiltani ehtinyt. Nyt oman tyttären intensiivisen voimisteluharrastuksen myötä, pystyin täysillä samaistumaan ohjelman aiheeseen, sekä ihastuttaviin persooniin. Persooniin, joita jokaisen joukkueurheilua harrastavan lapsen vanhempi tunnistaa oman porukkansa sisältä. On ahkeria seuratyöntekijöitä ja vähemmän ahkeria, on niitä ikuisia kaikesta valittajia, sekä kovaäänisiä, kaikkitietäviä valmentajaisiä - äitejä. ;)

Vaikka tv:n katselulle ei meinaa juurikaan löytä aikaa, tätä on ehdottomasti seurattava kevään aikana! Aivan huikeaa arjen realismia! Vai mitä olette mieltä kiireisen uraisän lausahduksesta: "Mulla on koko ajan sellainen tunne, että mun pitäisi olla jo jossain, mutta missä?" kun hän kiiruhtaa pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen poikansa futisrientoihin? Ruuhkavuosibloggarin arkipäivää.
Futisvanhemmat sarjassa seurataan lahtelaisten 13-14 vuotiaiden poikin futisjengiä, sekä erityisen läheltä kolmen hyvin erilaisen perheen arkea jalkapallon ympärillä. Siinä missä toiset vanhemmat elävät lähes tulkoon vain ja ainoastaan pojan futikselle, toinen perhe ei niinkään jaksa lajista innostua, saatika sen kylkiäisenä tulevasta seuratyöstä. Murrosikää lähestyvien lasten vanhemmat jotuvat miettimään suhdettaan itsenäistyvään lapseen ja lapsen toiveisiin. Pojat ovat jo siinä iässä, että vanhempien on mietittävä, miten heidän (siis vanhempien!) elämä jatkuu, jos pojasta ei tulekaan huippufutaajaa, vaan koko harrastaminen saattaa lopahtaa. Miten siitä eteenpäin? Miten täyttää mahdollinen futiksen jättämä jättimäinen tyhjiö elämässä? Hellyyttävä esimerkki oli yli-innokas futismama, joka kuskasi teiniankstin vallassa mököttävää poikaansa treeneihin, ja innoissaan tsempaasi ja kyseli pojalta harrastuksesta. Vastaukseksi hän sai lähinnä murahtalua, silmien muljauttelua ja huokailua samalla, kun teinari väänsi volyymin kaakkoon kuulokkeissaan ja kumartui syvemmälle puhelimen maailmaan.
Apua! Tää tulee olemaan niin mun tulevaisuus...  ;)

Tämä on sarja, jota en varmastikaan olisi katsonut pelkkien ohjelmatietojen/mainoksen perusteella, mutta ennakon nähtyäni, seuraan hauskaa ja hellyyttävää sarjaa aivan varmasti!

Futisvanhemmat starttaa tulevana tiistaina 29.3 YLE TV1 klo 20.00! Ja nyt pääsiäisen ajan koko sarja pyörii Areenassa. Kannattaa ehdottomasti katsoa!

torstai 24. maaliskuuta 2016

Kalenterimaniaa

Nyt ollaan kuulkaas ihan uuden äärellä! Nimittäin Ihmemutsi-blogin Krista laittoi muutama viikko sitten minulle kutsun Kalenterimanian Facebook-sivuille saatesanoin: "Oletko DIY-ihmisiä?" Hmm, no en ole, mutta kävin kuitenkin kurkkamassa. Ja siitä se sitten lähti - aukesi ihan uusi kalenterien-tuunaus-maailma. Facessa mania on ihan älyttömissä sfääreissä! Jengi tilaa kalentereita ja tuunauskamoja ympäri maailmaa ja jakavat youtube-videoita huikeista askartelusuorituksista. Sellaiseen hurmokseen on mulla vielä paljon matkaa. Hauskaa on kuitenkin seurata sellaista omistautumista koristeteipeille ja tarroille. ;)
Oma kalenterini on vanhan roosan värisissä kestokansissa oleva Burde, löytö Prismasta. Aukeamalla on aina yksi viikkko kellonaikoineen, eli ihan perus pohja. Joka vuosi ostan tällaisen ns. taskukalenterin, joka jää aina kuitenkin tosi vähäiselle käytölle seinällä olevan perhekalenterin vuoksi. Kännykän/padin/tietokoneen kalenterin olen todennut hankalaksi ja käyttökelvottomaksi itselleni.

Nyt tuunailun myötä aion luoda kalenterista päiväkirjamaisen kokonaisuuden, jonka säilön muistojen arkkuun eläkepäivien varalle, sekä jälkipolville ihmeteltäväksi.
Hauskaa, että myös lapset ovat innostuneet tuunaamaan samalla periaatteella omia päiväkirjojaan. Sovimme, että Nupskalle hommataan kolmosluokan alkuun oikein oma koululaiskalenteri. Siihen nimittäin merkintöjä piisaisi! Vilillä on puheterapeutin suosituksesta oma päiväkirja, johon piirretään tärkeistä tapahtumista muistutuksesksi kuva, tai liitetään vaikka elokuvakäynnin päätteeksi leffaliput. Tämä helpottaa hänen kertomistaan viikon tapahtumista putelle tai päiväkodissa.
Onko lukijoissa muita tuunailijoita ja washiteippeihin hurahtaneita? Voit myös liittää parhaat vinkkisi kommenttiboksiin, mielelläni niitä luen. :)

Mukavaa pääsiäistä!

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Maaliskuun asukokonaisuus

Mama Cool
Tämän kuukauden asukokonaisuus on aikas musta vuodenaikaan nähden. Vaaleat pastellisävyt hallitsevana päästä varpaisiin ei ole mun juttu, vaikka kovasti perisikan sävyistä tällä hetkellä tykkäänkin. Asun juttu on uudet Adidaksen valkoiset Stan Smith-tennarit. Suunnitelmissa oli ostaa Supergra:t, mutta käytännön syistä kangaspintaiset tennarit hävisivät näille nahkaisille klassikoille.

Pitkä paitapusero on ale-löytö Gina Tricotista. Huippu kätevä, ja muuntuu moneksi - esimerkiksi yläkuvassa ns. sporttiversiona. Kun puseron napittaa alasasti kiinni, ja vaihtaa leggarit sukkahousuihin, sekä vetää saappaat/korkkarit jalkaan, onkin kokonaisuus sopivan siisti ja hienostunut vaikka illalliselle.

Leggarit ovat viime syksyn Hulluilta Päiviltä, ja niistä onkin muotoutunut ihan lempparipökät. Todella ahkerassa käytössä ovat olleet. Seuraava hankinta on uusi ruskea iso laukku, sekä siihen mätsäävä vyö, jota asu oikein huutaa seurakseen. Onneksi Hullarit ovat ihan nurkan takana!
Ensin oli Adidaksen Gazellet, joskus yläasteella. Sitten useammat eriväriset, tämän hetken suurinta huutoa olevat Superstarit, joita löytyy kenkäkaapista edelleenkin. Ja nyt sitten ekat Stan Smithit. Kenkä on tullut markkinoille jo 60-luvulla, ollen aikansa ensimmäinen nahasta tehty tennistossu. Tennistähti Stan Smithin mukaan nimettyjä kenkiä oli 80-luvun loppuun mennessä myyty 22 miljoona paria, ja sitä myöten ne pääsivät jopa Guinnesin Ennätystenkirjaan. Addun muista tennareista poiketen näistä puuttuu merkille tunnusominaiset kolme raitaa. Ja juuri se tekee mielestäni näistä klassisen tyylikkäät.

Useamman vuoden tauon jälkeen Stan Smithit ovat jälleen muodissa, tosin isäni on käyttänyt kenkiä niin kauan, kuin muistan. Uskollisesti hän on aina hommannut  uudet Stan Smithit, kun edelliset ovat loppuun kuluneet.
Klassisen valkoisen lisäksi kenkiä saa useissa eri väreissä. Myös perinteinen, vihreä kantavahvikeen logokin on mahdollista saada vaikkapa kiiltävänä kuparina tai seepran raidoilla. Malleja on niin miehille, naisille, kuin lapsillekin. Omissani on hauska, aavistuksen kiiltävä, golfpallon pintaa muistuttava pinnoite.

Mitä tykkäätte? Entä mitkä on sun suosikki tennarit?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Lasten riemua!

Meiltäkin lähti sekalainen sakki kylänraitille itäsuomalaisen perinteen mukaan pajun oksia heiluttelemaan, ja länsisuomalaisittain noidiksi eli trulliksi pukeutuneina. Tai no, oli porukkaan yksi merirosvokin eksynyt. Ruotsalaisen perinteen mukaan he kiersivät naapuritalojen ovien takana lurittelemassa ortodoksiseen tyyliin virpomisloruja herkkujen kiilto silmissään.

Perjantain postauksessa höpisin jotain suomalaisen kansanperinteen ylläpitämisestä ja liiba laaba. Rupesin sitten oikein googlailemaan virpomisen historiasta - aikamoinen kulttuurien yhteentörmäys tämä meidän etelän palmusunnuntain rituaali onkin...
Edellisvuosista poiketen meillä ei juurikaan pikku noitia näkynyt. Iso kasa palkkaherkkuja jäi salakätköön äidin  iltaherkuiksi. ;) Porttiin kesällä ruuvattu varoituskyltti koiristako lie pelottanut noidat pois.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Minimalistinen pääsiäinen

Pääsiäisen ehdottomasti kaunein koriste on ikkunoista tulviva auringon valo! Kärpänenkin ikkunalaudalla näyttää jo heränneen valotulvaan, juuri sopivasti juhlapyhiksi. Toisaalta yöllä satanut lumi ja pakkanen voivat ikävästi haitata sen iloittelua. Ensimmäinen öttiäinen pitkän talven jälkeen sai Pienimmän kiljumaan riemusta heti aamutuimaan! ;)

Pääsiäinen ei varsinaisesti kuulu omiin suosikkizembaloihini, mutta lasten vuoksi, suomalaista kultturiperintöä vaalien, tunnollisesti istutettiin rairuoho. Tosin myöhässä - ehtinevät kasvaa vasta ensi viikolle. Sekä väsätään toki virpomisvitsat. Tänäkin vuonna meidän pääsiäiskoristelu on hyvin minimalistisen minimaalinen - lasten askartelemat vitsat pajunkissoineen, rairuoho, pääsiäiskukat ja tämä maailmankaikkeuden tyylikkäin iso musta-valkoinen munanen.
Lapset lähtevät virpomaan sunnuntaiaamusta. Isosisko vie ensin molemmat pikkuveljensä muutaman naapuritalon oven taakse noitapuuhiin, jonka jälkeen jatkaa keverinsa kanssa luultavasti useamman tunnin virpomiskierrokselle. Me jäämme poikien kanssa jännittämään millaisia noitia meidän oven taakse eksyy.
Mukavaa auringon ja noitien täyteistä viikonloppua!

torstai 17. maaliskuuta 2016

Meidän viikko + arvonnan voittaja!

Kaupallinen yhteistyö Kokokidin kanssa
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Sinikalle lähtee postissa Kokokidin lahjoittama Mun Viikko-magneettikalenteri, sekä Mun Viikko Extra-lisäosat. Isosti onnea, laitan sähköpostia!

Meidän viikko on ollut yhtä hulinaa, ja siihen on mahtunut koko tunnetilojen skaala, aina ihanasta arjen irtiotosta tylsään sairasteluun. Niinpä, ja vasta torstaita eletään..
Maanaatai alkoi omalta osaltani varsin poikkeuksellisesti, kun pääsin nauttimaan runsasta kuohuviiniaamiaista hyvässä seurassa ja ihmettelemään uudistunutta Silja Europaa. Pojat viettivät sillä aikaa kotipäivää Mamman kanssa metsäretken merkeissä. Laivan palattua satamaan, kiisin pikapikaa Länsisatamasta Itä-Vantaalle VilVilin elämän toiseen sählymatsiin, sekä joukkueen vanhenpainiltaan. Sählyhallilta jatkoin tukka putkella hakemaan Nupskaa kotiin omista treeneistään.

Tiistaina starttasimme Vilin kanssa heti aamusta kohti Meilahtea. Ensin Iho- ja Allergiasairaalaan oman ärsyttävän urtikariani valohoitojakson aloitukseen, ja sieltä Kaivarin kautta Kuulokeskukseen. Kaivarissa aurinko paistoi - ei vielä lämpimästi, mutta keväisesti kuitenkin. Kävimme Vilin kanssa ihailemassa merta ja laivoja, välipalaa samalla syöden. Kuulokeskuksessa vierähti koko iltapäivä. Ensin pojalle tehtiin kuulontutkimuksia leikkiaudiometrillä, sekä implantin säätöjä. Sen jälkeen vielä pitkä puheterapeutin arviointisessio puheterapian jatkon tarpeesta. Huomatkaa alla olevassa kalenterissa lääkärin kuva, sekä herkkuhetki kahvilassa-kuva - hienosti löytyi magneetit meidän päivälle!
Meidän viikko 11
Keskiviikosta perjantaihin pojat ovat päiväkodissa (lapset ympyrässä-magneetti). VilVilillä on keskiviikkona päiväkodissa puheterapia, torstaina taidekasvatusta, sekä retki teatteriin. Perjantai on meillä koko perheen yhteinen herkkupäivä Hauskoja Kotivideoita ja Voice of Finlandia samalla katsellen. Sunnuntaille on vielä luvassa kummipoikamme synttärikemut! Sitten on viikko saatu taputeltua kasaan!
Toivottavasti Mun Viikko Extrassa mukana tulevat lisäosat säätiloista jatkuvat koko viikon yllä olevan kuvan kaltaisina.

Kiitos vielä Kokokidille kivasta yhteistyöstä!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

M/S Silja Europan paluu

Maanantai-aamujen pitäisi aivan ehdottomasti alkaa useammin kuohuvalla, brie-juustolla ja aurinkoisella merinäkymällä! Aivan ehdottomasti! Sain kutsun uudistetun Silja Europan pressitilaisuuteen katsastamaan miten laiva oli muutaman Australiassa asuntolaivana vietetyn vuoden jälkeen muuttunut takaisin kotivesilleen Helsinki-Tallinna välin komeaksi risteilijäksi.

Seuraavat kaksi viikkoa Europa risteilee Päivä Tallinnassa-reissuja, mutta jo 28.3 sen on tarkoitus korvata telakoituvaa Baltic Queenia 22 tunnin risteilyillä aina huhtikuun loppuun saakka, jonka jälkeen se palaa jälleen päiväristeilyihin.
Aamu alkoi herkullisella aamiaisella ja sillä kuohujuomalla! Samalla isäntämme, risteilypäällikkö Ari Joki, kertoi Saksassa vuonna 1993 rakennetun laivan kuulumisia. Suurimmat muutostyöt oli tehty juuri ravintoloihin, baareihin ja kauppoihin. Europan entinen Taurus ravintola oli vielä remontin keskellä muuntumassa Silja Seranedelta ja Simphonylta tutuksi italialaiseksi Ravintola Tavolataksi.
Risteilypäällikkö esittelee laivan kattavista, monipuolisista ja erilaisiin tarpeisiin muuntuvista kokoustiloista ehdottomasti upeinta, 13. kerroksen Vip Lounge-tilaa, jonka "pienen omakotitalon hintainen" pöytä on aikamoinen katseenvangitsija... ;)
Kylpyläosaston lisäksi laivassa on sauna ja kauneushoitola. Lapsiperheille tiedoksi, että kylpylän kiva lastenallas saa jatkoa 7. kerroksen onnistuneesta leikkipaikasta pallomerineen ja kiipeilyseinineen. Sauna ja poreallas löytyvät niin ikään laivan sviitistä (kuva alla). Europa on muuten yksi maailman suurimmista laivoista hyttimäärällä mitattuna - huikeat 1152 hyttiä!
Tax Free-myymälä ja parfumerie olivat kokeneet täydellisen muodonmuutoksen, joka oli mielestäni erittäin onnistunut ja ennen kaikkea tyylikäs! Tästä muutoksesta olin itse eniten positiivisesti yllättynyt! Upeista puitteista huolimatta omat ostokset pysyivät sopivan maltillisina. Kotiin viemisiksi haalin edulliset aurinkolasit, lepakkohihoin varustetun Espritin neuletakin (sellainen joita minulla on jo noin 10 kappaletta kaapissa), hajuveden sekä silmänympärysvoiteen.
Entisen Food Market-ruokapaikan tilalle oli rakennettu uusi, nopeatempoinen, asiakkaan edessä nopeasti loihdittavan ruoan Fast Lane-ravintola. Konseptia ja Fast Lane-menua meille esitteli keittiömestari Anti Lepik, joka kertoi laadukkaiden raaka-aineiden olevan paikan sloganin: Fast Food = Fast Good takana. Hän myös lähetti terveisiä, että mielellään kuulee hyvissä ajoin, mikäli asiakkaalla on mahdollisia ruokarajoitteita ja sen, mitä hän haluasi heillä syödä. Hyvää palvelua!
Kuva Elisa Claren
Lempparipaikkani laivassa oli ehdottomasti Corner Bar, jonka tyylikäs ja harmooninen sisustus oikein vaatii matkustajaa rentoutumaan pehmeässä nojatuolissa ja nauttimaan lasin hyvää viiniä.
Kiitos Tallink Silja. Oikein onnistunut viikon aloitus - alla vähemmän onnistunut bloggarit ja risteilypäällikkö-selfie.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...