lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuosi on voitettu!

Moikkista moi, pitkästä aikaa. Muutaman viikon blogihiljaisuuden aikana on rauhoituttu joulun viettoon perheen ja sukulaisten kanssa, rehkitty välipäivät töissä, sekä toivotettu Uusi Vuosi tervetulleeksi ystävien seurassa. Ja joulukuun puolivälissä minusta vihdoin tuli pienen poikavauvan täti. Oi, mikä suloisuus hän onkaan!

Vietimme jouluaattoa hyvin perinteisesti meillä kotona sukulaisten kanssa. Tänäkin vuonna Joulupukki oli anteliaalla tuulella ja paketeista paljastui todellisia ihanuuksia, joka tietysti aiheutti perinteisen jouluillan lahjaähkyn ja pikku morkkiksen. Varmasti monelle tuttu tunne.
Kuvat netistä
Sain aktiivisuusrannekkeen, oikein kaksin kappalein. Ilmeisesti liikuntatottumukseni vaativat  päivitystä! Nyt siis oman motivaattorin voimin uuteen vuoteen, eiköhän saada asiaan korjausta! ;D
Lisäksi paketeista kuoriutui Nosh:n Kide-mekko, Joutsen tyynyt, Michael Korsin crossbody-laukku, sekä perheen kanssa vietettäväksi hotelli- ja kylpylä-lahjakortit. Tänä vuonna annettiin ja saatiin tavoitteiden mukaisesti paljon kotimaisia lahjoja, hieno juttu!
Lapset saivat vaatteita, musiikkia, muutaman lelun ja pojat Darth Vader-asut valomiekkoineen, sekä Nupska liput Antti Tuiskun Peto Show:n.
Vuosi 2015 oli äärimmilleen haastava vuosi, mutta myös vuosi, jonka aikana samaiset haasteet voitettiin ja käytiin todellinen oman mielen oppikoulu.
Tammikuussa Vilmerille leikattiin kauan pähkäilty sisäkorvaistute. Tähän lisäksi työpaikan uudet haasteet, neljän vuoden kotiäitiydestä irti päästäminen, sekä kodin ja päiväkodin välillä tasapainoilu aiheuttivat totaalisen burn outin ja psykoosin rajamailla vierailun. Kevät kuluikin tästä toipuessa. Samassa rytäkässä, osana toipumisprosessia, aloitin blogin kirjoittamisen ja valokuvaamisen.

Kesällä tuntui jo siltä, että voimat ovat palanneet. Vietimme ihania kesäpäiviä mökkeillen ja Muumimaailmassa vieraillen.
Heinäkuussa meille muutti uusi perheenjäsen Nana - ihastuttava neljävuotias kodinvaihtaja lapinkoiratypykkä. Koirapuuhailu saikin jälleen uutta puhtia ja syksy hurahti metsälenkeistä nauttien lasten ja koirien kanssa. Oli ihanaa huomata kuinka kesällä klipattu turkki kasvoi syksyn mittaan samaa tahtia meidän välisen luottamuksen kanssa. Huippu tyypin saimme!
Kuin yhteenvetona vuodelle katsoimme Nuppusen kanssa vuoden viimeisinä päivinä hänen lahjaksi saamansa Mielen Sopukoissa-elokuvan, joka hienosti summasi ihmismielen koukeroita. Elokuva oli hieno lopetus ja opetus tälle vuodelle mielen pitkästä oppimäärästä. Taitavasti kahdeksanvuotiaskin sisäisti elokuvan sanoman: "Aina ei voi olla iloinen. Välillä pitää surra, jotta voi taas iloita".
Tällä hetkellä puhtia ja iloa riittää, sekä elämä tuntuu leppoisalta juuri näin! Vuodelta 2016 toivon vain, että sama tasainen meno, ja hyvä perusarki jatkuu.
Vuoden vaihde toi mukanaan talven ja lumen tänne eteläänkin, nauttikaahan siitä! Onnellista Uutta Vuotta!

2 kommenttia:

  1. Tulin toivottelemaan hyvää uutta vuotta sekä ehdottamaan postausaihetta :) Olispa kiva lukea siitä, miten otat nyt uupumuksen jälkeen jaksamisesi huomioon arjessa. Siis millaisin jutuin pidät itsestäsi ja siitä huolta, ettet ala vetämään liian tiukkaa tahtia. Samojen asioiden kanssa painitaan täällä, aina :) Semmoista tasapainottelua.

    Lämpimin terveisin Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ehdotuksesta. Kiva idea, pistetään korvan taakse!
      Jaksamista sinnekin ja voimaannuttavaa uutta vuotta 2016!

      Poista

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...