sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Tervemenoa tammikuu!

Tammikuun viimeistä päivää vietettiin meillä ainoalla oikealla tavalla - haahuillen yökkärissä pitkälle iltapäivään, syöden herkkuaamupalaa, löhöillen, sekä pitkän metsälenkin rentouttamana. Lähes täydellinen, leppoisa sunnuntai! Ainoastaan aurinkoa olisin kaivannut lenkkikaveriksi. Nuppusellakin oli pitkästä aikaa täysin vapaa sunnuntai. Kaverit olivat yökylässä ja leikit jatkuivat koko päivän.
Vuoden 2016 ensimmäinen kuukausi tullaan muistamaan hurjista pakkasista. Henkilökohtaisesti mieleen painui lähinnä hurja pakkasihottuma, joka häiritsi lumivaipaan puetun metsän, hankien, sekä auringon säteillä ja kuuralla koristeltujen puiden luoman maiseman nauttimisesta. Joululahjaksi saatu aktiivisuusrannekin antoi noottia asiasta. Nyt kun katsoo ulos ikkunasta, kuura tuntuu kaukaiselta muistolta vesisateen piestessä pihamaata, ja kimaltelevan hangen muuttuessa luistinradaksi.

Kaksi vanhinta lapsukaista sairastivat vesirokon - toinen pääsi helpolla, toinen oli muutaman päivän aivan kanttuvei rakkuloiden levitessä suuhun asti. Kuopus on toistaiseksi selvinnyt ilman rokkoa, tosin viruksen pitkä itämisaika saattaa vain antaa odottaa vielä kotvan. Sairastuvassa alkuvuoden yhteispostauksen innoitama aikakapseli-askastelu sai jatkoa esikoisen keksimästä lumiakvaario-tekeleestä. Poikkeuksellista minunlaiselleni anti-DIY-tyypille.
Tammikuussa tuli vuosi kuluneeksi Vilin sisäkorvaistuteoperaatiosta. Sillä saralla kaikki on sujunut hienosti, ilman suurempia ongelmia. Implantti on pysynyt tallessa ja lähes vaurioitumattomana - ainoastaan kerran kalastettu koiran hampaista, jonka jälkeen johto ja kela menivät vaihtoon... Lisäksi tammikuun aikana pojalla jatkui Kuulokeskuksessa viime keväänä aloitetut psykologin haastattelut koulukypsyyteen ja pidennettyyn oppivelvollisuuteen liittyen. Kevään postaus aiheestä löytyy täältä.

Harrastusrintamalla, siis lasten harrastusrintamalla (itsellenihän ei jää aikaa, saatika rahaa muuhun, kuin pienimuotoiseen koirapuuhasteluun ja bloggailuun), oli luvassa myös uusia tuulia. Vil aloitti suurella innolla salibandyn ja Nupska kokeilee pienillä siivillään vimpan päälle kilpaurheilijan uraa.  

Pakkasajan kestoa kompensoi selvästi sen voimakkuus - muutama viikko ihan hurjia paukkupakkasia! Mikä talvi! Onneksi tuli räiskittyä lumikuvia oikein urakalla, urtikariasta huolimatta, jos vaikka sattuu käymään niin, että talvi olikin tosiaan tässä ja vesisateilla jatketaan juhannukseen saakka. Toivotaan kuitenkin, että helmikuun hiihtolomalaisille vielä hankia riittäisi.

Kuukauden suosituin postaus oli teidän lukijoin toiveesta rustaamani teksti arjen voimavaroista. Kiva, että lukijoita riitti, sillä postaus todella vaati ponnisteluja ja itsensä tutkiskelua. Kiitos siitä.
Kaikki kuvat Kauniskaikuu

3 kommenttia:

  1. Sinulla on silmää kauniiden kuvien ottamiseen! Hienoa kuulla, että teillä on mennyt noin hyvin implantin kanssa. Kovat pakkaset kyllä tekivät meilläkin ihon kanssa ongelmia, pojalla on atooppinen iho. Nyt alkaa hieman jo helpottaa, mutta aika paljon vaati hoitoja, että saatiin pahin kutina ja haavaumat kuntoon.

    VastaaPoista
  2. Kiitos. Meillä myös Pienimmällä atopia, joten "lumipallorasvaukset" ovat täälläkin tulleet tutuiksi. Harmi, ettei omaan iho-ongelmaan rasvaukset auta...
    Mukavaa viikon alkua Hanna! :)

    VastaaPoista
  3. Just mietin samaa kuin Hanna. Sun blogissa on niin ihanan harmoninen tunnelma noiden kauniiden kuvien ansiosta. Esteetikon silmä täällä lepää :)

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...