maanantai 30. marraskuuta 2015

Liekit keskeyttivät SM-välinemestaruuskisat

Arki ja maanantai. Takki on aikalailla tyhjillään. Useiden viikkojen valmistelut ja työtunnit seuramme järkkäämien joukkuevoimistelun SM-välinemestaruuskisojen eteen kärähti savuna ilmaan. Tappiot olivat lähinnä materialisia - onneksi, jos näin voi sanoa. Vaikka mieli on monella maassa, on oltava äärimmäisen kiitollinen, että henkilövahingoilta säästyttiin, kaikki muu on toisarvoista.

Jutussa selvitystä finaalipäivän tapahtumista talkootyöläisen näkökulmasta kuvien kanssa.
 Yllä: koristeiden rakentaminen aloitettiin Lumossa jo torstaina.
Iloiset tytöt valmistautumassa omaan suoritukseensa - vielä tässä vaiheessa.
Lumon monioimikeskuksessa järjestettyjen kisojen toinen, eli sunnuntain finaalipäivä, keskeytyi hieman yhden jälkeen palohälytykseen. Tuhatpäinen voimisteluporukka poistui rauhallisesti marraskuun harmauteen, keskelle Korson koleaa betoniviidakkoa. Itse olin ylätasanteella ulko-oven läheisyydessa seuramme myyntikojua hoitamassa. Huikkasin paljasjalkaisille esiintymispukuisille voimistelioille, jotka arpoivat tuulikaapissa poistumistaan, että kipaisevat vastapäiseseen kirkkoon lämmittelemään.
Palohälytyksen alkaessa ei vielä ollut varmuutta oliko hälytys aiheellinen, mutta pian alakerran radiopuhelimista kantautui tieto, että sauna- tai keittiötilassa todella palaa. Paloautojen letka oli hetkessä paikalla. Tässä vaiheessa toiveissa oli, että kunhan palo oli saatu sammumaan ja tila tuuletettua, voitaisiin kisoja jatkaa.
Kirkko oli pullollaan vähissä vaatteissa olevia paljasjalkaisia lapsia. Aivan mielettömän ihanat ja avuliaat Korson seurakunan työntekijät auttoivat ihmisten ohjaamisessa, tiedottamisessa ja missä vain apua tarvitsimme. Tarjosivat tilansa käyttöömme niin pitkään, kuin tarve vaati. He olivat jopa valmiita peruuttamaan/siirtämään ensimmäisen adventin juhlakonserttinsa, sillä lasten tarpeet olivat luonnollisesti etusijalla.
Pian tuli tieto, että savuhaittojen ja muiden vahinkojen vuoksi kilpailut joudutaan keskeyttämään. Osalla tytöistä oli lentoliput-/bussikyyti tilattuna vasta myöhäiselle illalle. Kirkko tarjosi tilansa heidän käyttöönsä siihen asti, sekä kriisiapua säihkähtäneille tytöille. Muutama pukuhuone kerrallaan ryhdyttiin tyhjentämään joukkueiden tavaroita ja vaatteita Lumosta. Kilpailun buffetista yli jääneet sämpylät, pullat ja pillimehut kannettiin kirkkoon, jotta pitkänmatkalaiset saisivat syödäkseen, ennen kotiin lähtöä. Kisoihin tilatut sadat ruusut ja kukkakoristeet jaettiin kirkon edessä konsetista poistuvalle yleisölle.
Vaikka selvisimme säikähdyksellä, tyttöjen pettymystä on helppo ymmärtää. Jos meidän järjestäjien työtunnit haihtuivat savuna ilmaan, näin kävi myös voimistelijoiden ahkeran harjoittelun ja valmistautumisen kauden pääkilpailuun.

Helsingin Sanomat uutisoi asiasta näin: http://www.hs.fi/kaupunki/a1448766544756 
Mitalit jäivät tällä kertaa jakamatta. Ja sanomattakin on selvää, että eilisessä postuksessa viittaamaani Nuppusen esiintymiseen kisoissa, sekä palkintojenjakajana toimiminen jäi väliin.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Joulunaika alkaa än yy tee NYT!

Kiireet alkoivat jo torstaina, kun suoraan töista riensin Lumon monitoimitalolle valmistelemaan tulevan viikonlopun joukkuevoimistelun SM-välinemestaruuskisojen koristeita. Illan ratoksi väsäsimme yli 400 ilmapalloa, sekä muita koristeita. Samalla teemalla vierähtää koko viikonloppu ja vielä seuraavakin, jonka jälkeen Nuppusen voimistelukausi päättyy lauanatain Staraan ja itsenäisyyspäivän seuran kolmen joulunäytöksen putkeen.
Alkuviikosta kasvoi huoli siitä missä välissä ehdimme pukea talon kepeään jouluasuun. Esikoinen oli lähdössä lauantaista sunnuntaihin Aulangon kylpylään tätini matkaan ja itselläni oli perjantai-iltana työpaikan pikkujoulut. Muuten viikonloppu hurahtaisi SM-kisoja järjestäessä. Nuppusenkin oli tarkoitus esiintyä kisoissa joukkueensa kanssa, sekä hoitaa palkintojen jako, kun itse eivät vielä kilpailemaan pääse.
Laskujeni mukaan koristelulle jäisi aikaa muutama hassu tunti perjantaina alkuillasta, niin että koko poppoo olisi kotona. Mutta talo pitäisi toki siivota, koristeita kun ei viitsisi vaateröykkiöiden ja pikkuautokasojen sekaan ripotella. Huh, silmissä vaan vilisee kaikki viime viikkoina lukemani jutut kiireettömästä elämästä ja "kuinka torjua kiire lapsiperheissä"-artikkelit..
Onneksi ihana, rakas tyttäreni lupasi koristeita hartaudella odotellessaan, että järjestää koko talon perjantaina koulusta tultuaan, jotta minun ja poikien saapuessa töistä ja päiväkodista, voisimme aloittaa koristelun heti. Ihana pieni!

Ja näin tapahtui. Talo oli viimeisen päälle järjestyksessä. Sillä aikaa kun lapset aloittivat koristeiden penkomista, imuroin yläkerran ja pääsimme kuin pääsimmekin koristelupuuhiin!
Itse olen melko kevyellä kädellä koristelija, joka näkyy muutamina tonttuina olohuoneessa, sekä jouluvaloina. Muutamaa päivää ennen aattoa haemme suuren joulukuusen olohuoneen korkeaan tilaan, joka toimii koristelun päätähtenä.
Ostin tänävuonna supertrendikkään ison paperisen tähden ikkunaan, edellisvuoden supertrendikkäitten valopallojen, sekä sitä edellisvuosien supertrendikkäitten Airamin jouluikkunoiden kaveriksi. Suuri, yli puolimetrinen turpeesta ja lampaanvillasta valmistettu harmaansävyinen joulutonttu on ostettu vuosia sitten Tikkurilan maalaismarkkinoilta ja on ehdoton lempparikoristeeni!
Näin pelkistetty jouluvaippa laskeutui kaikesta kiireestä ja tohinasta huolimatta kotiimme. Lisäksi paljon kynttilöitä ja joulunajan kukkia, niin omaan makuuni siinä on riittämiin. Lapset toki laittoivat omiin huoneisiinsa kaikki mahdolliset koristeet mitä löytyi ja mitä olivat itse väsänneet. :)

Minkälaisia joulukoristelijoita te olette? Paljon ja prameaa, vain vähän ja vaatimattomammin, vai kenties jotain siltä väliltä?
Yllä: tonttu-ukkoja
Alla: tonttu-ukkoja
Rauhallista sunnuntia-iltaa ja joulun aloitusta! Rentoutukaa kiireettömästi löhöillen ennen uuden viikon kujeita. Niin aion itse tehdä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Mitä meillä oikeen syötiin.

Toinen viikko, toinen lapsi meneillään Dagis-tutkimuksen kaavakeviidakossa. Vielä kaksi päivää jäljellä, jonka jälkeen homma on taputeltu meidän perheen osalta! Huoh!
Noh, mitä meillä sitten oikein syötiin? Tässä ote viisivuotiaan pojan sunnuntaisapuskoista:

Klo 8.30
- kaurapuuro, Eloveena - mikrossa
- vadelmakeitto, Valio
- pakastemustikka
- rypsiöljylevite 75%, Keiju
- laktoositon rasvatonmaito, Pirkka
- D-vitamiini 25 µg, Minisun

Klo 12.30
- peruna - keitetty
- lohi - uunissa
- kurkku
- laktoositon rasvaton maito, Pirkka

Klo 14.30
- ruisleipäviipale, Real
- rypsiöljylevite 75%, Keiju
- banaani
- vettä

Klo 17.15
- lihapullia, Kivikylän Palvari
- kurkku
- laktoositon rasvaton maito, Pirkka
- lettuja, paistettu pannulla
- sokeria

Klo 19.30
- limppuviipale, Limpukka
- rypsiöljylevite 75%, Keiju
- banaani

Tosi peruspäivä siis. On kotiruokaa ja on einestä. Vilmer on aika nirso hedelmien ja marjojen suhteen, toisin kuin sisaruksensa. Yllä olevan kuvan marjat lukeutuvat koko muun perheen lemppareihin, kun taas keskimmäistäni puistattaa jo pelkkä kuva kyseisitä kesäherkuista. Aihe jonka kanssa painimme lähes päivittäin. Kuinka moni muu lapsi ei tykkää esim. mansikasta? Lasten lemppari marjasta! No meidän poika. Tai omenasta, tai mistään muusta hedelmästä, kuin banaanista?
Välillä tuntuu, että poika elää ruisleivällä, banaanilla ja kurkulla.. Onneksi erilaiset kypsennetyt kasvikset, kuten parsa ja porkkana, maistuvat ihme kyllä kivasti.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Urheilukuvauksen lopputulos

 
Kävimme Nuppusen kanssa lokakuussa Fotoprofiilin studiolla mainoskuvauksissa (linkki päivään). Aiheena oli urheilukuvaus, johon meidän tyttö oli valittu edustamaan omaa lajiaan eli voimistelua. Tänään sain valmiit kuvat hyppysiini, ja joo-o, tykkään! Erityisesti kuvien liike-efekti on kiva. 
 Seuraavat kuvaukset ovatkin taas liikkuvaa kuvaa yritysvideon muodossa joulukussa.
Kuvat Mikko Söderholm/Fotoprofiili

lauantai 21. marraskuuta 2015

Koiruuksia - Ensimmäiset lumihiutaleet

Kulunut viikko on ollut äärimmäisen surkea koiralenkityksiäni ajatellen. Vesisadetta ja pimeyttä arki-illasta toiseen. Lisäksi työpäivät ovat olleet kiireisiä ja illat täyttyneet lasten harrastuksista. Koiraparat ovat käyneet lähinnä maksimissaan puolen tunnin pissalenkeillä.

Launtai-aamusta suuntasin Aavan ja Nanan kanssa lähimetsään kirimään hukattuja ulkoiluhetkiä takaisin. Toista tuntia rämmittiin mudassa ja ihailtiin taivaalta laijailevia, tämän talven ensimmäisiä lumihiutaleita. Metsä oli aivan hiljaa - kukaan muu ei ollut liikenteessä.
Jälleen kerran kiitän onneani tästä ihanasta asuinpaikasta. Kotiovelta riittää metsää hehtaaritolkulla, ja joka lenkillä löytyy jokin uusi jännittävä polku. Ilman kännykän gepsiä metsään en enää erehdy, sen verran useasti olen eksynyt. Onneksi vuodesta toiseen lasteni lemppari iltasatuihin kuuluvista Miina ja Manu-kirjoista olen oppinut suunnistamaan liikenteen melun, auringon ja puunoksien perusteella ja kotiovi on kerta toisensa jälkeen löytynyt! ;)
Kotiin päästyäni oli kaikki maahan leijailleet hiutaleet muuttuneet vesipisaroiksi ja marraskuinen launtai jatkuu edellispäivien kaltaisena - märkänä ja pimeänä.

torstai 19. marraskuuta 2015

DIY - Vessapaperirullista lumihiutaleiksi

Joulufiilis antaa vielä odotella itseään. Johtunee varmasti tästä surkeaakin surkeammasta vesisateesta. Blogit ovat pullollaan ihania joulusuunnitelmia ja -koristuksia, kauppakeskuksetkin ovat jo kuorrutettu jouluvaloin.
Jos muilla on samoja tunnelmia, joulufiilistä voi lähteä etsimään aina hauskalla vessaparirulla-askartelulla! Tähän pystyi osallistumaan perheen pieninkin, sen verran simppelistä kyhäelmästä on kyse.
Yksi vessaparerirulla riittää yhteen lumihiutaleeseen. Rulla leikataan viiteen n. parin sentin levyiseen rinkulaan, jonka jälkeen ne "litistestään" soikioiksi. Soikiot maalataan valkoisiksi, ja halutessaan niihin voi lisätä glitteriä. Kun maali on kuivunut, soikiot liimataan yhteen kukan/hiutaleen muotoon.
Lopuksi valmiit hiutaleet ripustetaan esim. verhotankoon valkoisella langalla killumaan. Omasta mielstäni tämä on yksi sievimmistä askarteluista, joita lapset ovat kotiin tuoneet. Ja jo useana jouluna olemme näitä väkertäneet ikkunat täyteen.
Yllä edellisvuoden hiutaleet vähän lumisemmissa maisemissa.
Nyt kynttilät tulille, glögiä kuppiin ja sohvalle sateen ropinaa kuuntelemaan.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Dagis-tutkimus

Mulla kun ei ole juuri muuta puuhaa, päätin ottaa osaa Helsingin Yliopiston ja Folkhälsanin Dagis-tutkimukseen ja saada päiviin vähän lisää vipinää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää 3-6-vuotiaiden lasten elintapoja ja stressin säätelyä. Päiväkodissa esittelivät asian pintapuolisesti ja sen enempää miettimättä mitä ko. tutkimus vaatii, päätin osallistua - ja oikein molempien poikien voimalla! Äärimmäisen tärkeä aihe, eipä sillä! Ja yliopistotyöntekijänä haluan toki omalta osaltani auttaa kaikin mahdollisin tavoin tutkimusta, mutta jos olisin tarkkaan tiennyt urakan määrän, olisin ehkä näin jälkikäteen harkinnut kahdesti.

Viime viikolla sitten aloitimme projektin! Ensin Vilmerin kanssa, ja ensi viikolla sitten Pienimmän. Torstaina tutkijat olivat käyneet päiväkodilla ottamassa lapsesta mitat ja asentamassa vyötärölle liikettä seuraavan vyön. Kotiin saimme päiväkodista tukevan nipun erilaisia kaavakkeita, toimintaohjeita, sekä näytteenottovälineet sylkitestejä varten. Ilmeisesti osallistujajoukko oli melko suppea, sillä Vilmer kertoi olleensa ryhmänsä ainokainen kenelle vyö asennettiin..
Tehtävänämme on viikon ajan kirjata ylös lapsen heräämis- ja nukkumaanmenoajat, ulkoiluaika, sekä tabletin, tietokoneen, älypuhelimen ja telkkarin katseluun käytetty aika. Myös muut paikalla oloa vaativat tapahtumat, kuten piirtäminen, lukeminen ja legojen kokoaminen tulee merkitä ylös. Kolmen päivän ajalta (pe-su) tulee grammamääräisesti merkitä ylös kaikki mitä lapsi syö ja juo, oikein vesimääriä myöten. Samaan hommaan joutuvat lapsen hoitajat päiväkotipäivän aikana.

Nyt ollaan onneksi jo puoli välissä viikkoa ja järjestelmä on vähitellen tullut tutuksi. Mutta anoppiani lainatakseni "melekoone urakka" tässä on ollut. Suurimmat vastoinkäymiset ovat koituneet liikettä mittavaan vyön kanssa. Vaikka ohjeiden mukaisesti mainostin sitä pojalle huikeana superman-vyönä, ei hän sitä tietenkään halunnut pitää. Ja jos pojan kertoma siitä, että muille päiväkodissa vyötä ei laitettu (eli muut eivät tutkimukseen osallistuneet), pitää paikkansa, tavallaan ymmärrän häntä. Onhan hän ainoa siellä, jolla on kuulolaitteet. Ainoa oikeastaan lähes kaikkialla, jolla on kuulolaitteet. Ja taas yksi härveli lisää, jota muilla ei ole... Öisin poika ei ole laitetta suostunut pitämään, ja tämän olen hänelle suonut. Kaavakkeisiin tulee ilmoittaa myös aika jolloin laite ei ole ollut käytössä esim. suihkussa/saunassa.
Palkaksi samme itsellemme tulokset oman lapsen liikunnan määrästä ja ruokailutottumuksista. Sitä kyllä odotan mielenkiinnolla! 
Vaikeaa on ollut olla "tsemppaamatta" ruoan ja liikunnan määrässä normaalia enempää. Meille on toistaiseksi sattunut melko surkeat säät, mutta onpahan tullut riekuttua sadepäivinäkin pitkin metsiä. Äitikin oikein innostui leikkimään hippaa poikain kanssa, jotta saadaan mittari liikkeelle!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...