keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Koiruuksia - Valonkantajat

Pimeys, pimeys, pimeys, ja kaksi kirkasta, sinkoileivaa valopistettä = minun ja koirien jokailtainen metsälenkki.
Työkaverini vinkkasi Clas Ohlsonin Asaklitt Mini-led avaimenperävalosta, kun manasin aikaisemmin syksyllä koirille ostamieni valojen surkeutta, sekä huonoa pattereiden kestoa.
Uudet valot ovat olleen nyt kuukauden käytössä ja edelleen loistavat yhtä kirkkaasti, kuin ensimmäisenä päivänäkin. Valo-osa on mukavan pehmeä, eikä kolise tai kilise pannassa, ja on selvästi aikaisempaa valoa pienempi ja kevyempi. Hintakaan ei päätä huimaa - 2 kpl 5 euroa!
 Valon ja muoviosan värivaihtoehtoja oli useita, itse valitsin nämä valkoisella valolla.
Ananas-koiran meille kotiutumisesta on nyt kulunut kolme kuukautta. Turkki on kasvanut jo lapinkoiran normaali mittoihin, ja kotituminen sisäkoiran elämään on mennyt aivan mielettömän hyvin! Kynsien leikkuun kanssa joudumme välillä käymään pientä vääntöä, mutta hoitotoimenpiteetkin sujuvat koko ajan helpommin. Koira on tosi leikkisä ja taistelutahtoa tuntuu löytyvän oikein olan takaa. Vaikka rotu on herkkähaukkuinen, Nanalta on kaikki turha louskuttaminen poissa, edes ovikelloa se ei hauku! Tuntuu uskomattomalta, että saimme tällaisen loistotyypin - mikä mieletön tsäkä!
Aava-rouvakin selvästi nauttii kaltaisensa seurasta ja tohottaa kokoajan innolla menenään. Tuntuu, kuin sekin olisi piristynyt uudesta ystävästä.
Nanan vapaana olo ja luoksetulo ovat edelleen varmoja. Silloin kun Aava mökkeillee isäni seurana, Nana pysyy yksin irti ollessaan hyvinkin lähellä minua. Paitsi. Paitsi viime viikolla, kun näki (tai haistoi) jäniksen... Olimme koiran kanssa kaksin pilkko pimeässä metsässä iltalenkillä, kun koira yht´äkkiä lähti juoksemaan vimmatusti ympäri metsää. Ja täysin ilman korvia! Ensin luulin, että se sai jonkin sortin sätkyn pannassa roikkuvasta led-valosta, kun meno näytti niin sekopäiseltä. Tai itse koiraahan en nähnyt, vaan pannassa loistavan valon, joka sinkoili sinne tänne tulikärpäsen lailla. Sitten huomasin rusakon, joka kaartoi pimeydestä editseni noin metrin etäisyydeltä koira kintereillään. Onneksi tätä jännitysnäytelmää ei kestänyt kuin muutaman minuutin, enkä kadottanut tulikärpästä näköpiiristäni kertaakaan. Liekö koira lopulta tajunnut, että jänö oli nopeampi. Vai lävähtikö aivoihin hetkellinen tajunnantila ja ymmärrys, että mamma onkin aika kaukana ja ihan hipihiljaa, joten parempi mennä tsekkaamaan tilanne, ettei vaan jää yksin metsikköön. Niin tai näin, loppu hyvin ja led-valo testattu oikein toimivaksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...