tiistai 6. lokakuuta 2015

Ei ihan tavallinen maanantai

Eilinen. No se maanantai just. 
Meidän viikko pyörähti käyntiin kaikkea muuta, kuin tavalliseen tapaan - tästä Facebookin
 ja Instagramin puolella vähän vinkkailinkin.
Anoppi tuli ystävällisesti heti aamusta poikia viihdyttämään, kun me Nuppusen kanssa lähdimme keskustaan liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolle tytön pitkään jatkuneen kantapääkivun vuoksi. Kantapää on vaivannut tosiaan jo pidempään, kehtaanko edes kirjoittaa ehkä jopa vuoden, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Olemme hoitaneet sitä Severintautina eli kantaluun apofysiittinä tukevilla, kannasta hyvin pehmustetuilla juoksulenkkareilla ja akillesjänteen ja pohkeiden venytyksellä ja kinesioteippauksilla. Viime viikolla kävimme osteopaatin vastaanotolla ja hän halusi poissulkea epäilyksensä jopa kantapään rasitusmurtumasta. Harvoin äiti on näin huojentunut apofysiitti-diagnoosista, kuin minä olin lääkärin kirjoittaessa lausuntoon "pitkittynyt Severin tauti ja ylirasittunut akilles". Onneksi ei toistaiseksi ole syytä epäillä rasitusmurtumaa! Hoitona kahden viikon totaali liikuntakielto. Sen jälkeen kokeillaan treeniä lenkkareilla niin, että rasitus pysyy kivun rajoissa. Hyppyjen ja juoksun poisjättö neljäksi viikoksi, sekä kylmähoitoa treenin jälkeen vuoden loppuun.
Lääkärin vastaanotolta suuntasimme isäni osaamisalueelle, eli tukevien, toipumista edistävien syyskenkien, sekä tulevia voimistelutreenejä ja koululiikuntaa varten sisälenkkareiden ostoon. Tapasimme siis Papan Tammistossa ja suuntasimme kenkiä sovittamaan. Lisäksi haimme apteekista kantapään geelivahvikkeet kenkiin.
Alla ostokset - viinipunaiset gore-texit kosteisiin syyskeleihin ja siniset sisätreenikengät..
Kappas, vaihteeksi lenkkarkuvia.. ;)
Kenkäostoksilta pikapikaa kello kolmeksi toiselle puolelle kaupunkia useita viikkoja sitten sovittuun mainoskuvaukseen, jossa Nuppunen oli päätähtenä. Aiheena oli urheilukuvausesite, johon tyttäreni oli valikoitunut voimistelutaustansa vuoksi. 
Tyttö suoriutui jälleen rohkeasti ja rutinoituneesti poseeraten eri voimisteluvälineiden kanssa. Lisäksi otettiin muutamia koulukavausposeerauksia arkivaatteissa. Jännityksellä jäämme odottamaan kuvia!
Jännä päivä, mutta sekä äiti, että tyttö menivät hyvillä mielin nukkumaan!

3 kommenttia:

  1. Voi miten kiva kokemus takuulla tuollainen valokuvaussessio!

    Meillä on kans enemmän kuin tuttua tuo tyttären jalkavaivailu, uh. Kolmatta vuotta mennään nyt - vaiva alkanut vuosia sitten murtuneesta jalkapöydästä joka oirehtii nilkkaan ja pohkeeseen, välillä jopa selkään asti kun on ollut virheasentoa - on ollut lääkäriä lääkärin perään, magneettikuvauksia, kipulääkkeitä, reumakokeet, fysioterapiaa ja apulaitteita niin varpaisiin, päkiään kuin nilkkaankin, lisää kipulääkkeitä ja ennenkaikkea lisää fysioterapiaa. Hyppiminen ja juokseminen ovat kiellettyjä, koululiikunnasta oli jopa puolen vuoden vapautus pahimpaan aikaan, mutta nyt saa liikkua oman voinnin mukaan. Kinesioteippaus on erittäin tuttua, samoin geelipohjalliset ja kotijumppausohjeet kuminauhoilla ja ilman. Kaikkein pahinta tyttärelle on kivun ohella ollut rakkaan tanssiharrastuksen ja lentopallon lopettaminen (ja sitä myötä kaveripiirin vaihtuminenkin). Nyt onneksi on löytynyt ihana ft, joka saanut avattua jalkaa parempaan kuntoon ja lääkkeet on onneksi jo poissa...ens kuussa taas mennään erikoislääkärille. Kyllä sitä äitinä on niin harmillista katsoa sivusta lapsensa kipuilua, sitä vain toivoo että löytyisi edes diagnoosi...

    Ihania syyspäivä teille! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi voi, tosi kiva, kun kerrot teidänkin tarinoita Marielisa. Vaikka tosi raskaalta kuullostaa. Lapsen kipu on kamalinta. Tsemppiä ja voimia koipien kunttouttamiseen. Kerrohan miten asiat etenee. <3

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...