lauantai 31. lokakuuta 2015

See you around Lokakuu

Syyskuun oli niin mukava kuukausi kaikin puolin, että lokakuuhun siirtyminen vaati todellista orientoitumista. Odotukset kuulle olivat lähinnä pimeyden ja märkyyden sekaisia, ja ehkä pientä piristystä kynttilöiden muodossa. No okei, olihan tietty Hullut Päivät odostuslistalla!
Näin jälkikäteen, kun selaa lokakuun valokuvasaalista ja lukee 15 aikaan saamaani postausta, huomaa, että arkisia huippu hetkiä mahtui kosolti myös viime kuulle. Paljon tosi kivoja tilanteita, niin kotona, kuin luonnossakin. 
Tässä kollaasit, sil´vous plait!
Lasten kanssa viettiin leppoisia kotipäiviä, vietiin ulkolinnuille ruokinta-automaatti ja käytiin luonnontieteellisessä museossa. Nuppunen kävi taasen mainoskuvauksissa ja sai lokakuun aikana hoidettua jalkansa kuntoon. Ovat muuten tällä hetkellä täysin kivuttomat! Jeij! Lisäksi typykän voimistelujoukkueen pallo-ohjelma sai ensi-iltansa Kisakatselmuksessa. Nupska tarttui myös vieraskynän varteen ja kirjoitti postauksen omasta harrastuksestaan.
Niin, ja Kauniskaikuu liittyi osaksi Onni-blogeja!
Syyskuun jälkeen oli mahdoton kuvitella, että kauniit, auringon täytteiset syyssäät vielä jatkuisivat, mutta niin kuitenkin kävi! Montakaan sadepäivää ei Etelä-Suomeen sattunut. Se toisaalta sai aikaan sen, että suppissato jäi aika laimeaksi, vaikka lasten, ja ennen kaikkea koirien kanssa on metsiä tullut koluttua oikein urakalla..
Huomenna onkin sitten marraskuu. Viimeinen kuukausi ennen joulun aikaa! Meidän marraskuu alkaa räväkästi huomenna Nupskan Stara-tapahtumalla Mäntsälässä. Alkuviikko pitää sisällään arviointikeskustelun opettajan kanssa, sekä Vilmerin Kuulokeskus- ja hammaslääkärikäynnin. 
Ei muuta ko mukavaa movemberia!

torstai 29. lokakuuta 2015

Vieraskynässä tyttäreni

Esikoiseni on seurannut mielenkiinnolla bloggaamistani ja on siinä ohessa haaveillut oman blogin perustamisesta. Siihen ei ole lupaa irronnut, mutta vieraskynän varteen annoin hänen tarttua. Aiheekseen hän valitsi harrastuksensa.

"Minun harrastukseni - joukkuevoimistelu
Treeneissä on kivaa ja siellä oppii kaikenlaista. Joskus on kivaa, joskus ei. Minä pidän eniten pallosta, koska pallossa on paljon vaikeita liikkeitä. Siellä kaikki ovat kivoja, mutta kivoimpia ovat Linda ja Sofia. Minä olen hyvä selässä ja akrobatiassa. Rakastan esiintymistä ja esityspukujani, koska esityksissä on niin paljon liikkeitä ja saa rentoutua. Liikeet ovat joskus nopeita, joskus hitaita. Meillä oli viimeksi hidas esitys ja meillä oli sininen puku, jossa oli valkoisia rusetteja. Niissä oli todella todella paljon timantteja. Tänä vuonna meille tulee hidas esitys. Meille tulee musta pallo ja musta-pinkki puku. Treeneissä tehdään yleensä spagaatteja. Joukkueessa treenaa 7-9 vuotiaita tyttöjä. Joukkueemme nimi on ELECTRA. Joukkueemme on kiva ja hauska. Treeneissä hypitään myös narulla, minun naruni on pinkki ja vanteeni on hopea-punainen. Treeneissä on myös tanko. Tanko kestää puoli tuntia. Tangossa on releveesarja, nilkkasarja ja muita erilaisia balettisarjoja. Voimistelussa on muitakin joukkueitta esim Fortius, Brilla, Fuerte, Kinesis ja Elite. Minä aloitin joukkuevoimistelun 4-vuotiaana, nyt olen 8 vuotta. Meillä on  myös paljon valmentajia kuten Terhi Katja ja Anastasija. Meidän joukkueen tytöt ovat LINDA, SOFIA, SOFI, SANNI, OONA, ANNI-MARI, CAMILLA, HENNI, EMMA, POLINA, JASMIN, SILJA, ALISA, ILONA ja HELMI. Opin ohjelmassa vaikka mitä! Meidän treenit kestää 2,5 tuntia. Treenit ovat keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. :)"
~Nuppunen

Vihdoin eilen saapui uusi upea esiintymispuku! Sunnuntaina Mäntsälässä tytöt pääsevät tositoimiin puvuissaan.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Koiruuksia - Valonkantajat

Pimeys, pimeys, pimeys, ja kaksi kirkasta, sinkoileivaa valopistettä = minun ja koirien jokailtainen metsälenkki.
Työkaverini vinkkasi Clas Ohlsonin Asaklitt Mini-led avaimenperävalosta, kun manasin aikaisemmin syksyllä koirille ostamieni valojen surkeutta, sekä huonoa pattereiden kestoa.
Uudet valot ovat olleen nyt kuukauden käytössä ja edelleen loistavat yhtä kirkkaasti, kuin ensimmäisenä päivänäkin. Valo-osa on mukavan pehmeä, eikä kolise tai kilise pannassa, ja on selvästi aikaisempaa valoa pienempi ja kevyempi. Hintakaan ei päätä huimaa - 2 kpl 5 euroa!
 Valon ja muoviosan värivaihtoehtoja oli useita, itse valitsin nämä valkoisella valolla.
Ananas-koiran meille kotiutumisesta on nyt kulunut kolme kuukautta. Turkki on kasvanut jo lapinkoiran normaali mittoihin, ja kotituminen sisäkoiran elämään on mennyt aivan mielettömän hyvin! Kynsien leikkuun kanssa joudumme välillä käymään pientä vääntöä, mutta hoitotoimenpiteetkin sujuvat koko ajan helpommin. Koira on tosi leikkisä ja taistelutahtoa tuntuu löytyvän oikein olan takaa. Vaikka rotu on herkkähaukkuinen, Nanalta on kaikki turha louskuttaminen poissa, edes ovikelloa se ei hauku! Tuntuu uskomattomalta, että saimme tällaisen loistotyypin - mikä mieletön tsäkä!
Aava-rouvakin selvästi nauttii kaltaisensa seurasta ja tohottaa kokoajan innolla menenään. Tuntuu, kuin sekin olisi piristynyt uudesta ystävästä.
Nanan vapaana olo ja luoksetulo ovat edelleen varmoja. Silloin kun Aava mökkeillee isäni seurana, Nana pysyy yksin irti ollessaan hyvinkin lähellä minua. Paitsi. Paitsi viime viikolla, kun näki (tai haistoi) jäniksen... Olimme koiran kanssa kaksin pilkko pimeässä metsässä iltalenkillä, kun koira yht´äkkiä lähti juoksemaan vimmatusti ympäri metsää. Ja täysin ilman korvia! Ensin luulin, että se sai jonkin sortin sätkyn pannassa roikkuvasta led-valosta, kun meno näytti niin sekopäiseltä. Tai itse koiraahan en nähnyt, vaan pannassa loistavan valon, joka sinkoili sinne tänne tulikärpäsen lailla. Sitten huomasin rusakon, joka kaartoi pimeydestä editseni noin metrin etäisyydeltä koira kintereillään. Onneksi tätä jännitysnäytelmää ei kestänyt kuin muutaman minuutin, enkä kadottanut tulikärpästä näköpiiristäni kertaakaan. Liekö koira lopulta tajunnut, että jänö oli nopeampi. Vai lävähtikö aivoihin hetkellinen tajunnantila ja ymmärrys, että mamma onkin aika kaukana ja ihan hipihiljaa, joten parempi mennä tsekkaamaan tilanne, ettei vaan jää yksin metsikköön. Niin tai näin, loppu hyvin ja led-valo testattu oikein toimivaksi!

maanantai 26. lokakuuta 2015

Koti, kynttilät ja karmaisevat kummitukset

Koti kuntoon ja karmeat "kekrikamppeet" esiin kaapinpohjalta. Kynttilät valaisemaan auringon kera syyspäivää. Itse käperryn viltin alle sohvan nurkkaan seuraamaan kahta hurjapäätä, jotka muistuttavat jonkin sortin lepakon ja pirun risteytystä. Hiilihankoineen ne tohottavat ympäri taloa ja lopulta onneksi siirtyvät luomaan hurjia varjoja pihamaalle kelmeään aurinkoon.
Maantai on taas hujahtanut ohi, vaikka mitään mainittavaa ei saatukaan aikaan - siis kotipäivä parhaimmillaan!
Tokaluokkalaisen äitinä on muutaman viime vuoden aikana tullut hyvin selväksi, että myöhäissyksyn sadonkorjuun ja pyhäinmiesten juhlan kekrin tilalle on Suomeen änkeytynyt irlantilaisperäinen Halloween-kulttuuri Ameriikoista (sainpas änkäistyä hienon tietoiskun yhteen lauseeseen ;)). Halloweenia juhlitaan niin kouluissa, kuin päiväkodeissakin - pojilla on oikein Halloween-disko tulevana lauantaina päiväkodin jumppasalissa! Lisäksi moni lasten kavereista pitää kotonaan naamiaispirskeet hirviöhengessä. Meillä juhlaa odotetaan lähes yhtä suurella innolla, kuin joulua! Mutta meillä juhlitaan siis kekriä - tai näin ainakin aion uskotella itselleni. Kun oma pikku satokin on saatu kerättyä (ja jo syötyäkin..), niin kekrihän tämä on, ei mini Amerikka! Yeah rite...

Lisäksi meidän pyhäinpäivän viettoon kuuluu hautausmaalla käynti. Illalla viemme kynttilän äitini haudalle - näin on tehty jo toistakymmentä vuotta. Villien kummituskarkeloiden päätteeksi on rauhoittavaa hiljentyä koko perheen kanssa satojen kynttilöiden valaisemalle hautausmaalle - monena vuonna on nähty ensimmäisten lumihiutaleidenkin leijailevan maahan.

Vietetäänkö teillä Halloweenia? Vai kuulutteko koko hömpötyksen vastustajiin?

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ponchon tuunailua

Käsityöt eivät missään nimessä ole vahvuuteni! En osaa kutoa, enkä omista ompelukonetta. Peruskoulussa kässännumero taisi päästötodistuksessa olla kutonen.. Ei hyvä.
Hulluilta Päiviltä ostamani poncho on osoittautunut viime viikkojen aikana yhdeksi lempparivaatteistani - oli päälläni mm. tässä viikon takaisessa fotosessio-postauksessakin.
Eilen hakaneuloja etsiessäni, sattumalta ompelukorista osui käteeni tähdenmuotoiset Swarovskin kristallit, jotka olen jokunen vuosi sitten ostanut. Alunperin olin ajatellut ne Nupskan voimistelutossujen koristeeksi. Mutta sen lisäksi, että kristallit olisivat painaneet jalkapöytää, tossuja kuluu vuodessa niin monet parit, että tähtien purkaminen ja uudelleen ompelu tuntui vaivalloiselta. Niinpä olen hautonut sädehtiviä pikku aarteita ompelulaatikon pohjalla, keksimättä niille mitään järkevää paikaa.
Paitsi nyt! Kun säkenöivät kristallit osuivat käteeni, tiesin heti mihin haluan toisen niistä!
Lopputuloksesta tuli ehkä vähän höpsö, mutta ihan söpönen. Olkoon hetken siinä..
Muuten sunnuntai on hujahtanut poikkeuksellisesti töissä. Talviaikaan siirtyminen teki aamuheräämisestä onneksi asteen armollisempaa. Nyt aion rentoutua hyvien juustojen ja telkkarin ääreen. Huomenna kotipäivä!

torstai 22. lokakuuta 2015

Syksyn voimistelueistyksien putki käyntiin!

Hui hai, nyt on ekat jumppaesitykset onnellisesti takana!
Eilisilta nimittäin jännättiin Nuppusen voimisteluseuran Kisakatselmuksessa, joka järjestiin tyttöjen omalla treenisalilla. Tapahtuma on tarkoitettu voimistelijoiden vanhemmille ja sukulaisille, jotta he pääsevät näkemään syksyn kilpailu- ja Stara-ohjelmat ensimmäisen kerran ennen kisakauden alkua. Toki se on myös ensi-ilta tytöille! He pääsevät ensimmäisen kerran näyttämään koko syksyn ajan hartaasti harjoittelemansa ohjelman isolle yleisölle.
Jännitystä oli selvästi ilmassa. Aikaisemmin en ole vastaavaa jännittämistä typykästäni huomannut. Nupska on jo konkari esiintyjä, eikä ole koskaan kummemmin miettinyt matolle menoa. Lieneekö nyt syynä iän mukanaan tuomaa ymmärrystä isosta yleisömäärästä, vai haastava välineohjelma pallon kanssa. Pallo, kun karkaa, se karkaa pitkälle...
Vielä lisää jännitystä toi se, että Venäjältä tilatut upeat esiintymispuvut eivät hoputtelusta huolimatta ehtineet Kisakatselmukseen, vaan majailivat vielä Pietarissa. Puuttuva puku korvattiin lajille tyypillisellä pinkillä kimalle meikillä ja reilulla suihkauksella glitterhiuslakkaa! :)
Salilla vierähti koko ilta. Tytöt saapuivat paikalle klo 15.30 ja itse suhautin paikalle suoraan töistä. Esitys starttasi vasta klo 18.15, joten tytöillä oli hyvin aikaa lämmitellä, hioa ohjelmaa, pelleillä ja ihastella Pastorellin myyntituotetteita. Kotona oltiin vasta kahdeksan jälkeen.
Esiintymispuvun puuttumisesta huolimatta esitys meni oikein hienosti! Ahkerasti ovat tytöt ja valmentajat tehneet töitä! Pallo ei pudonnut tai karannut kertaakaan!
Alla vielä muiden joukkueiden pukuloistoa!
Seuran kaikki joukkuevoimistelijat, kahta nuorinta joukkuetta lukuunottamatta, samassa kuvassa.

Lokuun viimeisenä viikonloppuna tytöillä on ensimmäinen Stara-tapahtuma (ent. Asema). Eilen nähdyllä ohjelmalla on hyvä suunnata kohti Mäntsälää!

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Outfit of the day - fotosessio

En omista selfiekeppiä. En ole edes livenä nähnyt moista, niinpä joudun teettämään kuvaustyön useinmiten lapsillani - siis jos haluan jostain kumman syystä välttämättä itse keikistellä kokonaisuudessani kuvassa.
Instagram on pullollaan upeita ja kauniita asukokonaisuuskuvia! Kuka niitä oikein räpsii? Tässä kolmivuotiaan taidonnäyte puhelinkuvaamisesta. Kun kuvattava vähän kyykistyy, niin pääkin mahtuu kuvaan - melkein kokonaan! :)
 
 Kun itse ottaa kuvan oikein ylhäältä, mahtuu varpaatkin kuvaan. Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Meidän ja muiden vihreä kirja

Meidän ja muiden vihreä kirja on aivan ihana kirja!
Teimme muutama viikko sitten poikien kanssa kivan löydön kirjastoautolta. Joo kyllä, meillä täällä pääkaupunkiseudulla on niinkin syrjäisiä kolkkia, että ainoat palvelumme rajoittuvat viikottaiseen kirjastoauton visiittiin. Tärkeä hetki, melkein viikon kohokohta! ;)
Pojat valitsivat itselleen muutaman kirjan ja minä otin tämän, sattumalta käteeni osuneen teoksen Nuppuselle, sillä tokalauokkalaisen keskittyminenkyky ja ymmärrys riittää varmasti jo tärkeään ympäristökasvatukseen. Toki maapallon, luonnon ja eläinten kunnioittaminen kuuluu meillä peruskasvatukseen, samoin kuin kierrättäminen ja kompostoiminen. Toki paljon on parantamisen varaa, mutta toivotaan että pojasta polvi paranee! Lisäksi kaikki lapsemme ovatkin/ovat olleet alueemme kestävän kehityksen päiväkodissa, jossa ympäristöasiat, kierrätys, metsäkasvatus ja oma hyötypuutarha ovat pääosassa lasten päiväkotiarjessa. Pojat saavatkin ensi viikolla viedä kirjaa mukanaan päiväkotiin ihmeteltäväksi. Sopii sinne kuin nenä päähän!
Meidän ja muiden vihreän kirjan on tehnyt Mary Hoffman ja Ros Asquith. Sen on suomentanut Maisa Tonteri ja kustantanut Lasten Keskus. Kirjan avainsanoja ovat ilmastonmuutos, planeetta, suojelu, uusiutuva energia, sukupuutto ja kierrätys. Osaa asioista olisin toivonut, että olisi viety  vielä hieman pidemmälle, mutta toisaalta lyhyehköt infokappaleet alustivat oikein hyviä keskusteluja ja pohdintaa minun ja esikoisen välillä. Lyhyet ja hauskat tekstiosiot tekivät kirjasta nopeatempoisen niin, että myös molemmat pojat jaksoivat kuunnella ja keskittyä kirjaan hienosti.
Lopussa on kivoja arkielämän vinkkejä kierrätyksestä ja tuunauksesta, joka sai tokaluokkalaisen miettimään omia kulutustomuksiaan aina vedellä lotraamisesta sähkön kulutukseen, sekä ainaiseen uusien tavaroiden haluamiseen.
Kirjan sivuilla seikkaili varsin vitsikäs kissa, jolla oli nasevia ja hauskoja kommentteja keventämään välillä varsin synkeiltäkin tuntuvia aiheita. Äidillä oli välillä hohottelussa pitelemistä.
Kaikken ilahduttavin asia oli kirjassa seikkalaivat erilaiset lapset. Oli lapsia jokaisesta maailman kolkasta, sekä erityislapsia, niin liikuntarajoitteisia, kuin muitakin apuvälineitä käyttäviä lapsia. Erityisesti mieltä lammitti alla olevassa kuvassa oleva poika, jolla oli korvantauskoje! Missään muussa kirjassa emme ole törmanneet kuulolaitetta käyttävään lapseen. Kyllä sydäntä lämmitti.
Kirjan tekijän omistuskirjoitus kiteyttää hienosti kirjan sanoman - "Veljenpojilleni Freddie ja George Sherrylle, joille tämä maa jää perinnöksi"
Ananaskoira nautiskelemassa lukuhetkestä, koskeettaahan kirjan teksti myös häntä!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...