keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Syyskuulle kaihoisat heipat

Syyskuu sisälsi monia kivoja juttuja! Ja monia hauskoja, itselle tärkeitä kuvia on tullut matkan varrella räpsittyä. Siitä syystä oli pakko värkätä kuukaudesta kaksi layoutia, koska en millään pystynyt valikoimaan vain yhdeksää lemppari hetkeäni. Siispä alla seesteinen "haaleampi vaaleampi" ja yllä räväkkä "syksyn väripaletti"  ;)
Upeat, lämpimät syyssäät hemmottelivat meitä lähes koko kuukauden ajan. Sadepäiviä ei sekaan montaa mahtunut. Kuulas, kelmeä aurinko puiden värikkäillä lehdillä sai luontokuvaajaminäni taas esiin, ja koiralenkeillä tuli kuvattua jos jonkin moista rehua ja maisemaa.
Elokuun haikea, kesästä luopumisen fiilis on tiessään ja uuden lukuvuoden tohinat täydessä vauhdissa. Minun syysykuuni onkin ollut kaikin puolin oikein toiminnallinen. Koiralenkkiä on vedetty pitkän kaavan mukaan lähes poikkeuksetta joka päivä. Lasten kanssa on yleisurheiltu, rymytty metsässä, kerätty marjoja ja sieniä, sekä vietetty aikaa ystävien kanssa ihan aikuisporukalla ja tulipa uusi puhelinkin hommattua!
Ei muuta kuin kohti lokakuuta!

tiistai 29. syyskuuta 2015

Vanha kunnon puumaja

Niinkuin Puolen Hehtaarin Metsässä!
Majan runko on jonkun toisen rakentama, varmaan nyt jo ison yläkoululaisen. Me aloitimme sen entraamisen jo viime kesänä, mutta vasta nyt isä poikineen sai sujuvalla yhteistyöllä nakuteltua tikkaat korkeuksiin. Ja oikeastaan vasta nyt pojat alkavat olla sen ikäisiä, että viihtyvät, sekä pystyvät synnyttämään majaleikin keskenään.
Laman lapsena me leikimme aina isolla porukalla majaleikkejä, kolusimme metsissä ja kiipeilimme puissa. Miksei nykyäänkin? Taantuman tenavatkin?
Varsinkin Pienimmäinen on jatkuvasti vinkumassa telkkaria tai Padia, ja mielellään viettäisi koko päivän nenä kiinni ruudussa. Päiväkodissakin korttiin kirjatut mielipuuhat vanhempien kanssa olivat - "katsoa Pink Pantheria ja Risto Räppääjää tietokoneelta". Voi nolotus...
Vilmer on onneksi osoittautunut "metsienmieheksi", ja rakastaa puuhailla kuusten katveessa. En ole tavannut ketään viisivuotiasta, joka olisi yhtä innokas ja ahkera marjastaja! Puuhommista puhumattakaan! Se on varmasti joku metsän oma lempeä akustiikka, jossa voi vajota rauhassa omiin puuhiinsa omine ajatuksineen.
Pojat olisivat olleet valmiina suuntaamaan metsään jo aamukahdeksalta. Onneksi sain värityskuvilla viivytettyä heitä tunnilla, mittari kun näytti vain viittä lämpöastetta tuohon aikaan.
Parasta on, että maja sijaitsee aivan pihapiirimme läheisyydessä. Takapihan portista voi melkeimpä suoraan kivuta tikkaita puuhun. Itse voin nautiskella aamukahvia vielä hetken sohvan nurkassa vilttiin kietoutuneena ja katsella puuhastelua ikkunasta.
Tällä teemalla sujahti tämän tiistain kotipäivä, huomenna taas töihin ja pojat päiväkotiin.
 Metsän sylissä. <3

Koiralenkillä räpsäisin upean sään innoittamana tällaisen syyskuvan. Siitä tulikin aika hauska! :)

tiistai 22. syyskuuta 2015

Säihkyvä syyssää

Tiistaista kotipäivää vietettiin upeassa syyssäässä. Syksy on niin mun vuodenaika! Ihan parasta! Eilisen sadesään jälkeen aamuauringon säteet sälekaihtimien raoasta lupailivat tälle päivälle parempaa ulkoiluilmaa. Onneksi, sillä pojat oli pakko saada pihalle energiaa kuluttamaan.
Aamusella kävimme poikien lempparipuuhaksi kesän aikana muodostuneella sorsien syöttelyretkellä. Ruska ei ihan vielä ole parhaimmillaan, mutta kauniita syksyn värejä sain puhelimen kuviin taltioitua.
Vielä illalla reippailimme Nuppusen, sekä kolmen koiran kanssa parin tunnin lenkin ilta-auringossa. Samoissa maisemissa, kuin aamulla poikain kanssa. Ihana esitellä omalle jälkikasvulle lapsuuteni maisemia - tuolla kävin koulua, tuolla harrastuksissa, tuolla keräsimme vaahteranlehtiä eskarin syyretkellä,. Joo-o, on näitä kulmia tullut koluttua!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Your Honor 7

Vuosikausien yhteiselo iPhonen kanssa päättyi äkillisesti ja yllättäen. Luopumisen tuska oli viiltävä, mutta ymmärsin toki olevani nyt siinä pisteessä, ettei rikki mennyttä ystävää enää voi ja kannata korjata.
Ajatus uudesta ompusta kustannuksineen tuntui mahdottomalta.
Mieheni suositteli harkitsemaan Huawein uuden, elokuussa markkinoille tulleen, Honor 7 puhelimen hankintaa. Kuulemma hinta-laatusuhde viimeisen päälle kohdillaan ja erinomainen 20 megapikselin kamera sopisi tällaiselle kännykkä(kin) kuvaajaalle. Nimittäin tosiasia on, että ehkä kuitenkin olen enemmän tällainen kännykkäkuvailija.
Vanhaan iPhone 4S:n verrattuna näyttö on huikean iso, 5,2". Instagram-kuvatkin näyttävät ihan erilaisilta ja viestien näpyttely onnistuu peljon reippaammin! Muuten etupuolen ulkonäkö muistuttaa kovasti tuttua ja turvallista omppua. Puhelimen hulvattomin ominaisuus on ehdottomasti 8 megapikselin etukamera selfiekuvien kaunistusominaisuudella! Hyvänä kakkosena kolmen vuoden tehdastakuu! :D
Honor 7 löytäminen hopeisilla kuorilla ei sitten ollutkaan ihan helppo homma. Dna-kaupasta ja Elisa Shopit:sta puhelimet oli loppuun myyty. Soittelin läpi niin Vantaan, Helsingin, Espoon kuin Keravankin liikkeet. Nada. Iisalmelta olisi löytynyt.. Näiden liikkeiden tarjoama koroton osamaksu olisi sopinut minulle paremmin kuin hyvin. Samoin Expertiltä puhelin oli loppu. Lopulta googlaillessa jälleen myyjäksi paljastui myös Hobby hall. Tammiston liikkeestä löytyi muutama yksilö, jonne suuntasinvälittömästi puhelimen hakuun. Ei tullut mieleenikään koko kauppa!
Suojakuorien hankinnasta syntynee uusi metsästysepisodi, nekin vaikuttavan olevan kaikkialta loppu.
Tässä vielä teknisiä tietoja Puhelinvertailu-nettisivulta (oma ymmärrykseni, kun ei oikein tähän(kään) kaikkeen riitä):

"Honor 7:n tärkeimpiin ominaisuuksiin lukeutuu 5,2 tuuman Full HD -näyttö, HiSilicon octa-core Kirin 935 -järjestelmäpiiri, kolme gigatavua RAM-muistia, 16 gigatavua tallennustilaa, 20 megapikselin Sony IMX 230 -sensorilla varusteltu takakamera ja 8 megapikselin etukamera.

Honor 7 sisältää myös esimerkiksi Huawei P8 -puhelimesta poiketen pikalatauksen. Valmistaja kertoo puhelimen 3100 mAh:n akun latautuvan nollasta 50 prosenttiin jopa 30 minuutissa. Käyttöjärjestelmän osalta Huawei tyytyy julkaisuhetkella Emotion UI 3.1 -versiolla varusteltuun Android 5.0 Lollipopiin."
Puhelinvertailu
Alla muutama puhelimella otettu kuva, jotta pääsette näkemään kuvanlaadun. Selfie viimeisen päälle siloteltuna. Kaunistusominaisuutta voi säätää ennen kuvan ottoa, tai vasta jälkeenpäin muokatessa. Lisäksi löytyy hampaan valkaisutoimintoa ja muita ihanan turhamaisia jutskia!
Nanan selfie takakameralla otettuna ja vähemmän kaunisteltuna - malli itse on jo valmiiksi niin sievä.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Me & my hat

Lapset hoitoon, ja pääsimme viettämään eilen iltaa ystäväpariskunnan kanssa keskustassa. Kävimme nautiskelemassa Beirutilaisia herkkuja Eiran Sandrossa ja samalla pääsin ulkoiluttamaan lemppari hattuani pitkin Helsingin katuja oikein viimeisen päälle syyshengessä. Kiva ilta, vähän vaihtelua arkeen.
 Mukavaa, rentoa syyssunnuntaita! Meikäläinen suuntaa tästä vielä töihin.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Koiruuksia - Luoksetulon kehitys

Ananas-koiran kanssa on läpikäytynä hurja kehityskaari viimesen parin kuukauden aikana! Siis luoksetulossa. Ensimmäisten viikkojen aikana olin lähes varma, ettei kodinvaihtajakoiruus tiennyt edes nimeään, tai vaihtoehtoisesti oli kuuro. Nimellä kutsuminen ei saanut koirassa aikaan edes korvien pienintä lotkautusta.

Alla aiempia postauksia aiheesta:
- Postaus elokuun alkupäiviltä, kun luoksetuloa harjoiteltiin hihnassa; Koiruuksia - Pavlovin jalanjäljillä
- Postaus kuukauden takaa, kun koira oli ensimmäisiä kertoja irti: Koiruuksia - Vapaana!
Nyt luoksetulo on varmaa. Niin varmaa, ettei toiset koirat tai ihmiset sitä hetkauta. Nana on metsässä vapaana rauhallinen ja pysyy lähellä minua. Luoksetulo on sille huippukivaa. Koira jopa jää välillä vetkuttelemaan ja oikein odottaa kutsua (lue herkkuja). Enpä todella olisi vielä kuukausi sitten uskonut!

Alla videotodisteita asiasta. ;)

video

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Koululaisen syysmuoti - värit jäivät kauppaan!

Nuppusella oli eilen suuri päivä - elämänsä ensimmäinen tilipäivä! Elokuun mainoskuvaustienesteillä olimme etukäteen sopineet, että Nuppunen saa itse käydä valitsemassa muutamia mieleisiä kouluvaatteita, sekä ostamassa kauan haaveilemansa cruiser-skeitin. Loppuraha jätettiin säästöön uutta, useamman satasen hintaista voimistelupukua varten.

Vaateostoksille suuntasimme Jumboon, Nuppusen valinnasta H&M:lle. Mekkoja ja leggareita suosivalle typykälle oli tarkoitus löytää mukavat, joustavat ja päällä pysyvät/valumattomat housut syyskeleihin! Yllätys oli melkoinen, kun sovituskoppiin valikoitui erilaisia harmaan sävyjä, mustaa ja valkoista - lempivärien pinkki, turkoosi ja erilaiset glitterit, jäädessä rekkeihin. Vielä toukokuussa kirjoitin, kuinka synttärisankari suosi röyhelöitä ja valleanpunaista prinsessatyyliä, niin sisustuksessa, kuin vaatteissaankin. Tällä kertaa värit jäivät totaalisesti kaupan hyllylle!
Ostoskassiin kertyi kahdet joustavat farkkulegginsit, neulepaita ja -takki, sekä Prismasta se cruiseri! Tosi kauniit ja kivasti syksyn henkeen sopivat asukokonaisuudet äidinkin mielestä. Neulepaita on ehdotonlempparini! Prinsessatyyli todella jäi kertaheitolla - näillä voisi mennä vaikka yläasteelle! Toisaalta mikä estää yhdistämästä neulepaitaa hempeään tyllihameeseen tai mintunvihreisiin farkkuihin, jos välillä vähän haluaa vielä hempeillä ja söpistellä.
H&M:n pienten lasten vaatteemalliston kokohaarukkaa oli muuten nostettu 128 cm:stä 140 cm:in asti! Hieno juttu, monet pienet eskarilaiset ja koululaiset on mielestäni kivempi pukea niihin, kuin ns. teinimalliston vaatteisiin. Nämä uudet vaatteet ovat kyllä kaikki tästä isompien lasten mallistoa, sillä Nuppusen vaatekoko on jo 146 cm!
Kaikki vaatteet H&M, paitsi valkoinen pitsipaita Pomp De Lux.
Cruiser Prismasta.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kiireetön kotipäivä

Kahvi tippumaan aamuauringon esisäteitä odotellessa. Kaurapuuro pulpahtelee kattilassa. Esikoinen valmistellaan koulutaipaleelle. Pikkupojat katsovat piirrettyjä tyynykasan keskellä peittoihin kääriytyneinä. Puuttuu vain takkatulen rätinä lämittämässä viileältä tuntuvaa aamua.
Osittaisen hoitovapaan parhaat puolet ovat juuri näitä kiirettömiä arkiaamuja. Kukkaron nyörien kiristely tuntuu tässä hetkessä sen arvoiselta. Vaikkakin pian seesteisyyden katkaisee poikien nahistelu. Kuka saa minkäkin tyynyt, kuka saa valita ohjelman tai kanavan - aiheet eivät meidän parivaljakolta kesken lopu.
Aamupäivästä lähdemme riitapukareiden kanssa lähimetsään suppisjahtiin. Yhtään suppista ei löytynyt, vaikka kolusimme kaikki aikaisempien vuosien saalispaikat. Onkohan vielä liian aikasta? Etsimisen ja löytämisen riemu onneksi toteutuu, kun viime metreillä eteemme osuu jättimäinen kanttarelli! Jei! Pojat kiipeilevät kallioilla ja leikkivät laivaa suurella kivellä, nyt jo sovussa. Pienin selviää reissusta yksillä raivareilla, jonka aiheeksi paljastuu kiljunnan keskeltä se, että Aavalla ei ole hihnaa mukana, juuri kun hän olisi halunnut sitä taluttaa.
Näin on kotipäivien tunnekirjo hyvine ja huonompine hetkineen jo puoleen päivään mennessä läpi käyty! 
Mukavaa tiistaita, niin kotiin, kuin työpaikallekin! :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kirkas keittiö

Vihdoin! Ei tullut Lokkia ei, mutta viimein saimme hankittua keittiön ruokapöydän päälle valaisimet. Olemme asuneet tässä ihanassa talossamme jo yli neljä vuotta, mutta keittiön lamppu on antanut odottaa itseään. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole osannut päättää minkälaisen valaisimen tilaan haluan. Muutenhan olen päässyt valoasioissa melko helpolla, sillä tässä sähkömiehen rakentamassa talossa olivat kaikki muut valaisimet valmiina paikoillaan muuttaessamme.
Mielessäni olen pyöritellyt erilaisia design-valaisimia, ehkä juuri ajatonta klasikko-Lokkia eniten.
Eilisillan hämärtyessä tuli lopulta mitta täyteen, ja aamupäivästä suuntasimme koko perheen voimin Ikeaan. Vuosien ajatustyö ja suunnittelu valui minuuteissa hukkaan, kun ylimääräisen rahan puutteessa design-valaisimet jäivät odottamaan pulleampia lompakkoita ja uuteen kotiin pääsivät vajaan 15 euron hintaisen "nimeäennytmuista"-lamput. Ja yllättävän kivat ovatkin, niin ja kirkkaat. Niin kirkkaat, että kuvistakin tuli ihan mustia! Ja ihan tässä koneellakin joutuu siristelemään.
Meillä on yläkerran "pääovi" heti keittiön välittömässä läheisyydessä. Kesäaamuisin itään avautuva tila toimittaa jonkinmoista parvekkeen korviketta, kun linnunlaulu ja auringon säteen idyllisoivat aamukahvia.
Lamppuja ja muita sisustusjuttuja asennellessamme kyseinen ovi oli auki ja pääsimme samalla vakoilemaan pienimmäisen koripallotreenejä. Isommat pojat olivat pyöräilemässä, joten nyt oli hyvä hetki kolmeveen kiriä isoveljeä ja naapurin poikaa kiinni koristaidoissa. Aika liikkis toinen ähistessään rappuselta jalkapallolla koreja.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...