sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Parasta just nyt!

Vauhdikas viikonloppu takana! Lauantaina kävimme tutustumassa upeaan kivilinnaan (josta tulee juttua myöhemmin), Nuppusella oli voimistelun leiripäivä ja Vil juhli päiväkotikaverin syntymäpäivillä. Ekat kaverisynttärit ilman omia vanhempia mukana juhlahumussa! Lisäksi laitetiin rairuohot kasvamaan ja hain ulkoruukkuihin narsisseja ja helmililjoja. Muutamat kukat sainkin jo pihalle, mutta etupihan suuri saviruukku oli vielä jäässä. Syksyllä istutetut kanervat eivät olleet vielä halukkaita luovuttamaan paikkaansa kevätkukille...
Tämä päivä on puuhailtu pihalla huikeassa kevätsäässä. Sain vihdoin leikattua omenapuut! Iltapäivästä suuntasimme keskustaan Robinin keikalle Nuppusen ja Vilin kanssa. Pienin jäi vielä kotiin kasvamaan, vaikka kovasti olisi halunnut lähteä mukaan! Nuppunen on fanittanut Robinia jo useamman vuoden ja siinä samalla saanut pikkuveljetkin innostumaan. Vilvil on katsonut lukemattomia kertoja Robinin Hartwall Areenan keikan ja harjoitellut puheterapeuttinsa kanssa "Puuttuvaa Palasta", sekä muita tempoltaan rauhallisempia Robbarin biisejä. Pute onkin useasti todennut, kuinka kuulovammaiselle lapselle on tosi tärkeää, että heillä on tällaisia esikuvia ja he pääsevät näin mukaan nuorisokulttuuriin. Fiksusti sanottu. Pointti osuu ja uppoaa ainakin minuun. Jo nyt herkkä pieni poika haluaa kuulua porukkaan ja olla niin kuin muut.
Keikkaa onkin meillä odotettu innolla jo useampi kuukausi, mutta juuri ennen H-hetkeä VilVil alkaa tyypilliseen tapaansa jännittämään ja epäröimään, eikä halua lähteä ollenkaan. Sama edellispäivänä synttäreiden kanssa. Kaikki uusi hermostuttaa häntä kovasti. Kyyneleet silmissä lähdetään ja hymy korvissa palataan - niin synttäreiltä, kuin keikaltakin.
Robin heilui Circuksen lavalla reilun tunnin. Musiikki ja yleisön kiljunta ylitti sallitut desibelirajat. Korvantauskoje lensikin heti ensi sointujen jälkeen pois, mutta muuten poika seurasi menoa tarkkaan, lauloi mukana ja taputti innoissaan. Nuppuselle tämä oli jo toinen Robinin keikka. Hän ei oikein nähnyt, vaikka aika lähellä lavaa olimmmekin. Välillä otin hänet olkapäille ja samalla pidin Vilmeriä sylissä. Hiki virtasi selkää pitkin ja reidet tärisivät maitohapoilla. Puuh, onneksi keikka ei ollut sen pitempi. Encorena Robbari luikautti "Kesärenkaat" ja viimeisenä "Parasta just nyt". Siihen olikin hyvä lopettaa, biisi kiteytti meidän koko viikonlopun aika hyvin - tää on parasta just nyt! :)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...