maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kuulolla - Moi, mitä kuuluu? Moi, hyvin kuuluu!

Neljään vuoteen on mahtunut paljon asioita; uusia, pelottavia, riemastuttavia ja surullisiakin. Niistä riittäisi kirjaksi. Tässä kuitenkin pintaraapaisu meidän tähänastisesta kuulomatkasta. Sisäkorvaistuteoperaatiosta on kulunut reilusti yli kuukausi aikaa. Leikkausalue on parantunut täydellisesti ja uuden äänimaailman ihmettely on täydessä käynnissä.

Keskimmäisemme on nyt neljä vuotias päiväkotissa käyvä reipas, mutta herkkäsieluinen poika. Jo synnytyslaitoksella kuulotesti jäi vajaavaiseksi useista yrityksistä huolimatta. Noin kolmen kuukauden ikäisenä pienellä todettiin sisäkorvaperäinen keskivaikea kuulonalenema, siis siinä paremmassa korvassa. Huonolla korvalla meni vielä huonommin, siinä saatiin vasteita vasta yli 90 desibelissä, tuloksena erittäin vaikea kuulovamma. Lääkäri kertoi, että ilman apuvälineitä lapsemme ei tule oppimaan suomenkieltä. Kuulolaitteet hän sai alle puolen vuoden iässä ja viikottainen puheterapia alkoi ennen kuin normaalikuuloiselta lapselta edes odotetaan ensimmäisiä sanoja. 
 Neljään vuoteen on mahtunut satoja tunteja puheterapiaa, kuntoutusohjaajan käyntejä, kuulovammaisten muskaria, vinkkipuheen opiskelua, erikoislääkärikäyntejä silmälääkäristä perinnöllisyyslääkäriin, psykologin ja sosiaalityöntekijän tapaamisia, sopeutumisvalmennuskursseja, vertaisperheleirejä ja nyt uusimpana päiväkodin tehostetun tuen suunnitelmaa.
Paljon uusia ihmisiä ja rikkaita kokemuksia. Heti alusta asti olemme saaneet erittäin hyvää ja asiantuntevaa apua! Onni on suomalainen terveydenhuolto! Ja tässä tapauksessa onni ja helpotus on asua isossa kaupungissa Yliopistosairaalan hoitopiirissä. 

Neljä vuotta lääkärit, puheterapeutit ja me vanhemmat olemme pähkäilleet pärjääkö poika pelkät korvantauskojeet apunaan. Viime keväänä tulimme lopulta siihen tulokseen, että huonompaan korvaan laitetaan sisäkorvaimplantti - Cochlearin Nuckleus 6-malli. 
Syksyn aikana leikkauksen sopivuus varmistettiin magneetti- ja tietokonetomografiakuvauksella. Leikkausajan saimme tammikuulle. Jännityksen määrää ei voi sanoin kuvailla, jota kaksi päiväinen sairaalassaoloaika piti sisällään. Itse leikkaus sujui hyvin. Poika vietiin leikkaussaliin klo 8 aamulla ja takaisin osastolla hän oli klo 14. Elämäni pisimmät ja sumuisimmat tunnit ydinkeskustan katuja tallaillen. Leikkauspäivän iltaan mennessä hurjalta tuntunut pikkupotilaan pahoinvointi alkoi helpottaa ja sen jälkeen toipuminen on ollut huippu nopeaa! 
Nyt implantti on otettu käyttöön ja säädöt ovat jo hyvin puhealueella. Joitain ääniä poika kuulee sillä jopa paremmin, kuin toisella korvalla Phonakin taviskojeen kanssa. Hitaasti äänien voimakkuutta on nostettu, lapsen tahdissa. Välillä hän on pyytänyt laitetta hiljaisemmalle, mutta pääsääntöisesti olemme pystyneet nostamaan ääniä suunnitellusti. Hän on myös hyvin ylpeä kiiltävän mustasta laitteestaan ja toistaiseksi pitää sitä oikein mielellään! 
Jenkki-tyyliin Cochlearilta sai implantteja käyttävän, Cochlear-paitaan puetun pehmo-koalan. Josta on tullut pojalle tosi tärkeä. :)

5 kommenttia:

  1. Tämä oli todella mielenkiintoinen postaus! <3 Kertoisitko vielä tuosta vinkkipuheesta, että mitä pitää sisällään? Kiitos tästä ihanasta blogista <3

    VastaaPoista
  2. Tässä lisätietoa vinkkipuheesta (on niin vaikeasti selitettävissä): www.vinkkipuhe.fi/
    Meillä vinkkipuhetunnit alkoivat pojan ollessa noin vuoden ikäinen. Vinkkipuheen perusteet opimme nopsaan, mutta kun olin niin pitkään lapsen kanssa kotona (jossa erinomaiset kuunteluolosuhteet) vinkkipuhe on jäänyt tosi vähälle ja näin ollen ei ole vielä supersujuvaa.. ;)
    Mutta nyt olen niitä taitoja taas pikkuhiljaa lämmitellyt, koska en missään nimessä halua menettää osaamistani!

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus. Oletteko mukana Junuori ohjelmassa? Kivoja leireja ja vauhdikkaita 4-vuotiaita poikiakin. :)

    VastaaPoista
  4. Lääkäri vain sattui olemaan väärässä... Myös ihan kivikuurot oppivat suomen kieltä - kirjoitetussa muodossa ilman mitään apuvälineitä. Onko koko prosessin aikana teille kerrottu kuurojen yhteisöstä, viittomakielestä ja sen eduista? Kuulokojeiden + implantin rinnalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Toki olen miettinyt mistä kaikesta lapseni jää paitsi, kun emme ole aloittaneet viittomakieltä, emmekä näin olen tarjonneet hänelle ns. kuurojen kulttuuria. Punnitsemme edelleen tätä vaihtoehtoa, ja ehdimme sen vielä aloittamaan.
      Olemme vuosien saatossa tutustuneet moneen viittovaan perheeseen, ja olen tietoinen puheterapeuttien linjasta.

      Poista

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...