tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun täydeltä tulppaaneja

Voihan elämän kevät. Niin juuri. Mitä huonompi päivä sen parampi yö, ei kun just toisin päin.  Se on niin tätä, ja sitä saa mitä tilaa. Kevät keikkuen tulevi, mutta kaksin aina kaunihimpi. Kuin kukka kämmenellä. Ei päätä, ei häntää, ja mitä näitä nyt on.
Maaliskuu oli mitä oli. Ja jos ei muuta jäänyt käteen, niin läjäpäin kuvia tulppaanikimpuista. Ja niitä hyviä mullan rakennusaineita kuihtuneista kukista kompostin pohjalla.
Olkoon huhtikuu helpompi ja lumisadevapaa.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

DIY keittiötaidetta

Keittiön seinäämme syntynyt taidepläjäys on saanut paljon huomiota ja ihmetystä osakseen - niin kylässäkävijöiltä, kuin teiltä lukijoiltakin, joten tässä pieni raotus sen saloihin.
Muuton tiimellyksessä neljä vuotta sitten, kuin itsestään, rakentui tämä liitutaulutaideteos keittiön tyhjään valkoiseen seinään. Sisustaulun kehyksien sisään pikku hiljaa syntyi hahmotelma, joka kasvoi ja kehittyi, ja joka varmasti tulee vielä muuttamaan muotoaan.
Ostin muuton yhteydessä sisustustaulun, jossa oli kiiltävät hopean väriset kehykset. Päätin jo kaupassa, että irroitan kehykset heti kotiin päästyäni. Vasara-käteen-ja-kehyksille-kyytiä-käsittelyn jälkeen olin oikein tyytyväinen tauluun. Ylijäämä kehykset jäivät notkumaan nurkkiin muiden muuttokamojen sekaan. Suuret kehykset olivat kaikkialla tiellä - kaatuivat, kolisivat ja liukuivat lattialla ollessaan, joten hermostuksissani nostin ne keittiön seinällä olleeseen naulaan roikkumaan. Väliaikaisesti. Naula oli edellisten asukkaiden taululle tai keittiön kellolle naulaama paraatipaikka. Irroitusvaiheessa olin pistänyt merkille, että kehyksen toinen puoli oli rouhea betoninharmaa. Oikestaan tosi hauskan näköinen. Kehys käänneettiin toisin päin seinälle, ja siinä se näytti kaikessa mitäänsanomattomuudessaan hienolta. Olkoon siinä. Tai, oikeastaan voisin maalata kehysten ulkopuolen maitokahvin väriseksi ja jättää kehysten sisäpuolen valkoiseksi. Näin tein. Maalattu seinä toi kivasti kontrastia muuten valkoiseen kotiin ja valkoisen ruokailuryhmän taustalla näytti super hyvälle! Muutama päivä kului katsellen täysin valkoista "taideteosta", kunnes kehykset huusivat sisäpuolelleen jotain esiteltävää. Hmp, mutta mitä. Sopisiko haaveilemani liitutauluseinä kehysten sisään? Liian tumma elementti keittiöön, jonka haluan olevan valoisa. No, jos vähän pienenmpi liitutaulu, sellainen rosoinen, jossa näkyy siveltimen jälki. Onnistuisikohan? Jos ei, niin valkoista vaan päälle, tuumasin kun suuntasin rautakauppaan liitutaulumaalia hakemaan. Loppusilauksen keittiönseinä sai rosterisesta, vähäeleisestä seinäkellosta.
Nyt kun kevään viimeinen kynttilähappening Earth Hour on vietetty, voi tuikut ja kynttilät pakata pois odottelemaan syksyn pimeneviä iltoja. Aamulla purin helmilijaruukun ja laiton yksittäiset sipulit Iitalan Kastehelmi-tuikkukuppeihin. Tuli aika hauska!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kevään väreissä - lastenmuotia ja höyhenloistoa

No johan oli harmaa viikonloppu! Tässä hentoinen väripläjäys sateen keskelle. Alempana luvassa vähän toisenlaisia tunnelmia ja oikea pääsiäisvärien ilotulitus.

Eilen illalla vihdoin sovitettiin Hulluilta Päiviltä kotiutuneita Name It:n jegginsejä. Hyvät olivat! Vähän vielä kasvunvaraa, mutta mahtuupahan näillä säillä sukkikset alle. Tarkoitus oli muutama kuva napsaista, mutta Nuppusesta kuoriutuikin oikea huippumalli ja poseerauksia sateli minkä ehdin räpsimään! Suloinen pieni lintunen. Roosan värinen pitsitoppi on KappAhl:sta - housuihin yhdistettynä ihanan keväinen pastellikokonaisuus.

Muistakaahan käydä osallistumassa ihanaan Mosho-arvontaan (klik). Niin, ja tykkäämässä blogista Facebookissa (klik) - kutsukaa kaveritkin tykkäämään, että saadaan pian sadan tykkääjän raja rikki ja tuotteet jakoon!


Pikkunoitia
Virpomisvitsat heiluivat tänään meilläkin. Pisamien täyttämät punaposket kiedottiin huiveihin vanhan ajan malliin. Pajukorit keikkuen noitajoukko hävisi tihkusateeseen. Isommat tytöt veivät poikia muutaman lähinaapurin oven taakse, ennen kuin jatkoivat kierrostaan pidemmälle. Näin pojatkin pääsivät noidan puuhiin ja saivat suut makeaksi. Virpomisoksia oli tehty monena päivänä antaumuksella ja palkka oli sen mukainen. Kori pullisteli suklaamunista, tikkareista, lakuista ja muista herkuista. Niistä riittää varmasti koko kevään karkkipäiviksi.

Meidän ovikello soi muihin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen vähän! Tänä vuonna varasin pikkunoidille tikkareita, useamman pussillisen! Aikasiempina vuosina palkat ovat loppuneet kesken jo puoliltapäivin, mutta tänä vuonna virailevien noitien palkkakulho oli illansuussa enemmän täysi, kuin tyhjä! Sokeristako lie noidat tehty, siis jo ennen palkkasaalin nauttimista..

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kuulolla - Kuusiviikkoa kuulomatkaa...

...vasemman korvan osalta taitettuna. VilVilin siäskorvaimplantti aktivoitiin mietteliäissä tunnelmissa helmikuun puolivälissä, jolloin suuntasimme jälleen kerran kohti Meilahtea. Jännä päivä. Ajatuksissa mietteet, mitä jos implantti ei toimikaan. Tai poika saa uusista ääniärsykkeistä raivarit tai ei suostu edes kokeilemaan koko laitetta.
Asian kirjoittaminen järkevästi ja jäsennellysti tuntuu tosi hankalalta. Tuntuu, että pää on ihan tyhjä, enkä edes muista mitä kaikkea on sanottu, tehty ja koettu. Vähän kuin katselisi koko hommaa ulkopuolelta. Yritän kuitenkin selventää neljävuotiaan huonokuuloisen poikani ensimmästä kuutta viikkoa uuden sisäkorvaistutteen kanssa parhaan mahdollisen kykyni mukaan. Taustoista voit lukea täältä.
Onneksi alku aktivointitilaisuuksineen meni oikein hyvin. Yllättävän hyvin, kun näin jälkikäteen asiaa pohtii. Audionomi ja lääkäri olivat tyytyväisiä pojan yhteistyöhön ja saivat säädöt hyvin kohdilleen. Ensimmäisellä aktivointiviikolla kävimme Kuulokeskuksessa sekä tiistaina, että torstaina hiomassa kuulomaailmaa. Ensimmäisen ja toisen säätöpäivän välissä keskiviikkona saimme ohjeen nostaa kotona implantin voimakkuutta yhden ohjelman verran. Nyt en tähän hätään muista desibelimääriä, mutta ei-niin-tieteellisiä-termejä käyttäen "vähän lujemalle". Kotona elämä näytti jatkuvan täysin samanlaisena, ja poika vaikutti omalta itseltään. Ensimmäiset yöt aktivoinnin jälkeen olivat ehkä aavistuksen verran levottommpia, ei kummempaa. Etenimme äänenvoimakkuusportaikossa aika rivakkaan tahtiin, pojalla kun oli jo kokemusta äänistä. Säätöprotokolla on kaiketi hitaampi lapsilla, jotka ovat eläneet täydessä hiljaisuudessa ennen implanttien aktivointia. Toki jokaisen kohdalla polku on yksilöllinen.
Kolmas säätökerta oli heti seuraavalla viikolla, ja sen jälkeen alkoivat ongelmat. Ei mitään dramaattista, mutta alkuun reippaasti ja innolla pidettyä laitetta ei enää huolittukaan päähän. Mietin, joko uutuudenviehätys ehti kadota.. Poika oli ulkoisen laitteen saadessaan niin ylpeä kiiltävän mustasta robottikorvastaan, ja nyt yht´äkkiä jouduin maanittelemaan, että sain laitettua laiteen päähän! Ja varmasti uutuudenviehätys katoaakin muutamassa viikossa, mutta oliko se syynä, ettei poika enää halunnut implanttia pitää? Välillä oli parempia päiviä ja laiteen sai laitettaa mukisematta päähän. Seuraavaksi päiväkodista kerrottiin, että poika roikottaa implantin kelaosaa poskella irti kallon magneettiosasta. Ja kun kela on irti, ei hän kuule korvalla mitään. Toisaalta päiväkodin melussa ymmärrettävää. Seuraavaksi kikkailu muutti muotoaan niin, että päiväkodista kotiin tullessamme eteisessä huomasin, että pojan pipon alta paljustui korva, jossa ei implanttia ollut lainkaan. Kauhuissani ajattelin, että minnelie pöpelikköön on poika laitteen nakannut. Tai haudannut päiväkodin pihan hiekkalaatikkoon. Tai heittänyt aidan yli metsään. Tai laittanut sisällä vaikka roskikseen. Neljävuotiaalta vaihtoehtoja voi odottaa satoja! Äidin reaktiosta päätellen Vilmer päätti nopeasti paljastaa, että laite oli hänen housujensa taskussa. Tallessa! Kuulokeskuksen puheterapeultilta saimme ohjeen laskea äänenvoimakkuutta implantissa. Noh, ei meillä ollut mitään äänenvoimakkuusnäpyskää laitteessa, eikä kaukosäätimessä. Pelkät ohjelmat vain. Onneksi edessä oli muutaman päivän päästä varattuna säätöjentsekkauspäivä! Kerroin audionomille ongelmista ja pojan leikkiaudiometrian tulokset varmisti epäilyn - laite oli liian kovalla. Säädöissä hiljaisten äänten kuuluvuus oli liian voimakkaalla, ja jos ymmärsin oikein, Vilmerin päässä kaikki äänet olivat kuullostaneet aika kovilta. Eli hiljainen tietokoneen humina, jota itse tuskin huomaat, kuullostaakin implantista lujalta. Aikamoinen kakofonia ollut pään sisällä. Tällä hetkellä implantti pysyy hieman paremmin korvassa, tosin päiväkotipäivän jälkeen uupunut pikkumies mielellään haluaa laitteen pois.
Kovasti olemme yrittäneet harjoitella vain implantilla kuuntelua, niin että toisen korvan kuulolaite otetaan pois. Poika on ollut haluton näihin harjoituksiin, sillä luottamus robottikorvan kuuntelutaitoihin on vielä niin kovin olematon. Olemme tehneet ns. ääniretkiä siten, että etukäteen sovimme käyvämme kuuntelemassa miltä ovikello kuullostaa, tai minkälainen ääni leikkipaloauton pillistä lähtee, tai mikrosta, vesihanasta, soittimista. Pelkän uuden laitteen kanssa. Epävarmaksi ilman korvantauskojetta itsensä tuntevalle lapselle tämä on toiminut aika hyvin. Niin kuin muillakin elämän osa-alueilla ennakointi ja tieto siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, helpottavat pikkuisten arkea. Aamuisin saatan viivytellä taviskojeen korvaan laittoa, ja samoin silloin, kun patteri on loppunut. Toistaiseksi näissä tilanteissa poika vielä hermostuu ja hakeutuu huulion varaan, vaikka ilman huuliltalukua poika osaa jo vastata helppoihin kysymyksiin pelkän implantin varassa. Hyvä esimerkki tästä on päiväkodissa sattunut tapaus, jossa kuulokojeesta oli loppunut patteri keskellä päivää. Päiväkodintäti oli päivän mittaan havainnut, että poika ei ehkä kuule ihan hänelle normaalilla tavalla. Vilmer tulee aina sanomaan, jos laitteesta loppuu patteri. Se on muodostunut hänelle niin tärkeäksi apuvälineeksi. Tällä kertaa poika ei ollut tehnyt sitä. Kotona huomasin saman, kuin päiväkodin täti - kuulo ei ollut normaalitasolla. Tarkistin korvantauskojeen patterit ja sieltä syy paljastui. Poika oli itsekin ihmeissään, kun kerroin pattereiden loppuneen. Pikku hiljaa implantilla kuuleminen siis helpottuu ja kohta implanttikorva saattaakin olla se vahvempi, tärkeämpi korva. Harjoittelumatkaa on vielä jäljellä, mutta onneksi tämän asian kanssa ei ole kiirettä.
Mukavaa viikonloppua tyypit! :)

torstai 26. maaliskuuta 2015

Herkullinen Moshon ihonhoitotuotepakettien arvonta!

Nuppusen voimistelujoukkue tekee joka kausi varainhankintaa, jonka tarkoitus on pienentää kuluvan kauden maksutaakkaa. Hinnankevennykset ovat tietenkin tervetullutta kauraa, sillä näillä treenimäärillä jo näin varhaisessa vaiheessa, laji ei ole sieltä edullisimmasta päästä. Erilaiset myyntituotteet ja sukulaisten ahdistelu ovat siis tulleet vuosien mittaan tutuiksi... Voisin kuvitella, että koulutaivaltakaan ei tallusteta ilman, että luokalle kerätään rahaa esim. leirikouluun. Vielä kun pojat ajautuvat omien harrastustensa pariin, niin avot - myyntityöstä saakin mukavan jokapäiväisen lisätyön. Tosin koululainen pystyy pian jo itsenäisesti hoitamaan myyntiä, vaikkapa ovelta ovelle.
Nyt kevääksi otimme joukkueelle myyntiin Moshon ihastuttavat tuotepaketit! Paketissa oli kaksi tyylikästä pumppupulloa. Vaihtoehtoina oli suihkusaippua ja vartalovoide tai suihkusaippua ja käsisaippua. Tuoksuja oli myös kahta herkullista eri vaihtoehtoa - Summer Flowers ja Fresh Water. Sarjassa on toki vielä useampia variaatioita ja tuoksuja, mutta me valitsimme vain nämä kaksi. Mosho on tunnetumman Dermosil-tuoteperheen pikkusisko. Ja juuri Dermosil:n tunnettuvuuden ja korkean laadun vuoksi halusimme ottaa Moshon joukkueelle myyntiin. Mosho on nimenomaan tarkoitettu koululuokille, joukkueille, seuroille tai yhdistyksille varaintankintaa varten. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja joukkueelle jäävä tuottoprosentti vertaansa vailla.
Suosittelen, sillä näitä ihanan herkullisia tuotteita oli helppo myydä!
Ja sitten arvontaan! Ihkaensimmäiseen sellaiseen! Jei! Nyt tarkkana!
Mosho on tarjonnut blogini lukijoille kolme tuotepakettia uudesta tuotesarjastaan, jotka saan jakaa teidän kesken. Kiitokset Dermoshop.
Tuotepaketit ovat Hands, Sport ja Woman

Woman:  sisältää hellävaraisen pionin tuoksuisen suihkugeelin ja runsaasti kosteuttavan        vartalovoiteen
Hands: sisältää kaksi hellävaraista saippuaa käsille - tosen omenanraikkaan keittiöön ja toisen hellävaraisen  pionin tuoksuisen päivittäiseen käyttöön
Sport: sisältää Sport Vitality Shampoo & Suihkugeelin sekä Sport Energy Shampoo & Suihkugeelin, sopivat sekä miehille, että naisille.

Arvontaan osallistut olemalla blogini lukija ja jättämällä tämän postauksen kommentteihin viestin, minkä näistä herkullisista tuotepaketeista haluaisit omaksesi.
Arvonta suoritetaan heti, kun blogin Facebook-sivusto saavuttaa huikean 100 tykkääjän rajan, linkkiä jakoon siis! Tuotteet postitetaan vain Suomen rajojen sisäpuolelle.
Arpaonnea you all! ;)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Muotia ja muhkuroita 3: Yksi hullu muiden joukossa

Aamukahvi kitusiin ja heti sen jälkeen hyvässä seurassa Hulluille Päiville keskiviikon antia tarkastamaan. Paljasjalkavantaalaisena suuntana Jumbo. Aamuliikenne oli yöllisen uuden lumipeitteen jäljiltä takkuinen. Yhden Volkkarin sainkin Rellun pehvaan rampin jälkeisissä valoissa. Meidän Rellun hyviin ominaisuuksiin kuuluu mm. vetokoukku, joka tällä kertaa suojeli autoa peltivaurioilta. ;) Ehjinä pääsimme perille ja parkkipaikkakin löytyi helposti. Mieli avoimena ryysikseen!
Jumbon Stockmannin tunnen parhaiten ja siellä pystyn toimimaan rivakasti. Ai että. Sekopäistä tekstiä... Keskihintaisia tuotteita ja ihmiset sekoaa näin. Tämä on varmaan tämmöinen 30+ vuotiaiden juttu. En muista alle kolmikymppisenä juurikaan käyneeni Hullareilla, tai jos kävinkin, niin tuskin ostin mitään. Onneksi osa teistä on näitä järkevän linjan ihmisiä ja tuhahtaa moiselle sekoilulle. Ei muuten välttämättä kannata jatkaa lukemista pitemmälle.. ;)
Anyways, hulluja oli muitankin liikkeellä ja muutamaa haluamaani tuotetta oli enää vain pari kappaletta jäljellä. Ray-Banin naistenmalli oli jo loppuunmyyty. Jonot olivat pitkiä ja kassajonosta kuului hauskasti tuhahtelua, kun ystäväni kanssa sohlaitiin kassalla. Taisi tulla yllätyksenä, että nämä ovat niitä päiviä, kun kaupoilta ei selviä ihan kaffetauon mitalla ulos.
Haaviini tarttui suunnitelluista tuotteista DKNY-laukku ja HellyHansenin valkoinen takki. Kello jäi, kun otin laukun. Laukku oli muuten aivan erivärinen, kuin miltä kuvastossa näytti. Vaalean hiekanruskea olikin enmmän harmaaseen taittava ja aika tumma sävyltään. Otin sen kuitenkin, vaikka vaaleampi olisi ollut ehkä enemmän mieleen. Mutta aivan ihana on tämäkin! Tämä on muuten ensimmäinen kunnon merkkilaukku, jonka omistan. Lisäksi ostin hiekansävyisen neuletakin ja kaksi silkkisekoitehuivia - hennon vaaleanpunaisen ja mustikansinisen.
Pojille ostin Conversen lippikset, toiselle sinisen ja toiselle punaisen. Olivat nuoriso-osastolta, toivottavasti eivät liian suuret kesän rientoihin. Takana on kyllä säätövaraa. Vilvil:n lippiksen kanssa on huomioitava, että sisäkorvaimplantin kela mahtuu hatun alle, niin ettei se paina.
Nuppuselle ostin peruskäyttökampetta eli kouluvaateita - Benettonin paidan ja kukalliset pehmeät legginsit/housut, sekä NameIt:n turkoosit jegginsit. Benettonin housut olivat malliltaan Nuppuselle huippuhyvät. Tyttö kun on aikamoinen kuikelo - pitkä ja kaponen, housut yleensä putoavat päältä tai vaihtoehtoisesti lahkeen pituus on lyhyt. Mutta nämä olivat nappiostostos, istuivat oikein kauniisti. Otin 140cm pitkälle tytölle kokoa 150cm, koska Benettonin vaatteet ovat niukkaa mitoitusta. Turkoosien housujen sovitus jää huomiselle.
Lisäksi ostin muuta pikkusälää, kuten sormikkaita ja peruslegginseja. Kosmetiikkaostokset jätin parin viikon päähän, kun suuntaamme sinne Tukholmaan.
Puolilta päivin olin jo kotona tyytyväisenä saaliiseeni. Ainoastaan pyyhkeet unohdin ihan totaalisesti! Ostoskassien sisältö pysyi kiitettävän maltillisena. Ihan yllätyin. Toivottavasti aamu ei tuo tullessaan ostoskrapulaa. Jos ei, niin mahdollisesti vielä lauantaina pyörähdän hulluilemassa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Ehkä vain ihailemassa seuraneidin roolissa..
Lämpimät kiitokset vielä moitteettomasta yhteistyöstä luottokortilleni.
Yöllä oli maa tosiaan muuttunut valkoiseksi, niin se takatalvi kuitenkin tuli. Hullut Päivät ja takatalvi - varma keväään merkki. Tästä se kuulkaas alkaa, kunnon kevät!

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Lapsiperhe lomailee kätevästi Baltiassa

Kesälomakausi lähestyy - tässä yksi vaihtoehto lapsiperheen matkakohteeksi. Siis, jos ei Putinia liiaksi pelkää. Budjettimatkailua parhaimmillaan - autolla Baltiaan! Luvassa pientä itäblokin tuomaa extremeä, mutta kuitenkin vielä kotoisan länsimaalaista.
Tällä kokoonpanolla emme ole Ruotsin risteilyjen lisäksi käyneet Suomen rajojen ulkopuolella, kuin Virossa ja Latviassa. Nuppunen on sentään päässyt Aruballe saakka, mutta tätä konkkaronkkaa en hevillä veisi 10 tunnin lentomatkalle. Sen verran säälin kanssamatkustajia.
Vuosina 2010 ja 2013 auton nokka on kuitenkin suunnattu ystäväperheen kanssa kohti etelää, määränpäänä kylpyläkaupunkinakin tunnettu Jurmala Latviassa. Ensimmäisellä kerralla olimme kumpikin yksilapsisia pieniä perheenalkuja, ja toisella kerralla vuonna 2013 seurue oli kasvanut kolmella pikkuisella, matkalaisia ollen yhteensä jo 10! Reitti on kulkenut lautalla lahden yli Tallinnnaan, jossa ensimmäisellä reissulla jäimme päiväksi kaupunkia kiertelemään. Hotelliyön jälkeen starttasimme Tallinnasta seuraavana aamuna Via Balticalle kohti etelää ja Riianlahden tuulosia. Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen Viro jää taakse ja matka jatkuu samaista Via Balticaa eli E67 Latvian puolella. Heti rajanylityspaikan jälkeen on kotoisasti Hesburger, jonka pihassa on erinomainen uudehko leikkipuisto. Lapset pääsevät energiaa purkamaan, samalla puistossa voi vetäistä hampparit huiveriin ja jos tarve vaatiin tankata autot. Olemme olleet aina omilla autoilla liikeenteessä. Lentäen olisit jo perillä, mutta autoon saa pakattua paljon enemmän kampetta mukaan. Automatka Tallinasta Jurmalaan kestää n. 4-5 h, riippuen toki taukojen pituudesta ja määrästä. Kun Tallinnasta lähtee puolen päivän kieppeillä liikenteeseen, on Latvian pääkaupungissa Riikassa sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan... Olemme aina eksyneet Riikan keskustaan, joka on ohitettava päästäkseen Jurmalaan johtavalle tielle. Riikasta Jurmalaan on onneksi enää reilu 20 km matka, joka taittuu sukkelasti.
Hyvä vaihtoehto on pysähtyä matkalla ensin muutamaksi päiväksi Pärnuun ja viettää muutama rantapäivä siellä, ennen Latviaan suuntaamista. Lyhentää päivän autossa istumisaikaa kivasti!


Jurmala on täynnä kauniita vanhoja huviloita ja mukavia pieniä ruokapaikkoja.
Hiekkarannat ovat kerrassaan upeat. Vähän niin kuin Pärnussa, mutta moninkertaisessa mittakaavassa. Vaikkei vesi ole turkoosia ja palmupuut huoju tuulessa Karibian tyyliin, ovat rannat siistejä ja hyvin huollettuja. Vesi suojaisassa Riianlahdessa on heinäkuussa ihanan lämmintä. Muutenkin reissuilleimme on sattunut huippukelit, ensimmäisellä kerralla lämpöä oli koko ajan yli 30°, parhaimmillaan jopa 33°C (ja minä viikolla 34 raskaana). Tämä kannataa huomioida majapaikan ilmastoinnissa. ;)
Hinta-taso Suomeen verrattuna on suht edullinen, erityisesti ruoka ja juoma ovat huokean hintaisia.  Olemme yöpyneet Jurmalassa niin huoneistohotellissa, kuin vuokranneet yhdessä kokonaisen talon. Ei mitään luksusta, mutta perus mukavat kuitenkin. Kumpikin on toiminut ilman moitteen sijaa ja oleet kävelymatkan päässä upeasta yli 30 km pitkästä hiekkarannasta sekä pienestä idyllisestä kävelykadusta. Ensimmäisellä kerralla iso miinus oli huoneistohotellin puutteellinen ilmastointi. Superhelteillä kattohuoneisto oli ympärivuorokautisesta läpivedosta huolimatta kuin sauna. Siitä viisastuneena valitsimme toiselle matkallemme ilmalämpöpumpulla varustetun talon!
Talon ehdottomiin plussiin kuului myös mukava terassi grilleineen ja pihakalusteineen. Lapsikatraan kanssa oli välillä ihanan rentouttavaa syödä jossain muuaalla kuin ravintolassa. Grillin ääressä vietimmekin monet hauskat illat!
Rantaelämä katkeaa kätevästi, kun suuntaa Latvian pääkaupungin Riikan sykkeeseen. Olemme tehneet kummallakin reissullamme päiväretkiä Riikaan shoppailemaan ja katselemaan upeaa ja hyvin hoidetua vanhaa kaupunkia. Jurmalasta menee kätevästi juna puolessa tunnissa Riikaan. Jos liikenteessä on omalla autolla, matka taittuu toki sukkelammin sillä, mutta juna on ainakin pikkumatkaajista hauskempi vaihtoehto. Aamulla, kun lähtee liikenteeseen ja palaa illaksi Jurmalaan, ehtii kaupunkia kiertää oikein hyvin. Paluumatkalla juna-asemalta vielä rannalle iltauinnille hikisen päivän päätteeksi. Ja auringon laskua ihaillen rantaa pitkin tallustellen takaisin kämpille. Parempaa kaupunki- ja rantalomapäivän yhdistelmää saa hakea!
Autolla olemme lisäksi vierailleet myös muissa lähikaupungeissa.
Meillä oli isoimmille, tuolloin kuusivuotialle lapsille potkulaudat mukana. Varsinkin Jurmalassa liikenne on sen verran rauhallisempaa, että scootilla pystyi turvallisesti taittaa matkaa. Pienemmät matkasivat pääasiassa vielä rattaissa.

Oi, tämä oli taas tällainen oman hyvänmielen postaus! Vaikka viiden lapsen, iältään 10kk-6 vee, kanssa matkaaminen onkin välillä hermojaraastavaa, tätä kirjoittaessa mieli täyttyi ihanista, lämpimistä muistoista! Huippureissuja huippuseurassa! Kiitos!
Seuraava reissu omalla poppoolla on luvassa muutaman viikon päästä aina yllätykselliseen Tukholmaan!
Kaikki kuvat on otettu iPhonella, reissussa nro 2. vuodelta 2013.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...