lauantai 28. helmikuuta 2015

Kun mikään ei riitä

Huh! Lepoa, ihan määräyksestä. Ja voimien mukaan iloa, aisteja stimuloivaa puuhaa. Niinkuin vaikka keskellä päivää taidenättelyssä käynti, niin tai oopperassa. Ihana idea ajattelin, mutta niin kovin kaukainen kolmen pienen lapsen äidille. Tyydyn mielimusiikin kuunteluun ja hengitysharjoituksiin.

Neljän kotiäitivuoden jälkeen palasin töihin viime syksynä. Nopea yleneminen, keskimmäisen erityisen ihanan erityislapseni päänalueen leikkaus ja kiireinen lapsiperheen arki ovat tehneet tehtävänsä. Päivät täyttyivät kuntoutussuunnitelmista, puheterapia-aikojen järjestelystä, kuulokeskuskäynneistä, kokouksista, koululutuksista, kliinisestä työstä, wilma-viesteistä, läksyistä, harrastuksista, hoito-aikasopimuksista ja työpäivät jatkuvat vielä kotonakin.
Ei ihme, että sanat uupumus, väsymys ja ylisuorittaja ovat tulleet viime viikkoina tutuiksi.

Voimat eivät vielä riitä edes taidenäyttelyn ajatteluun, mutta lähimarketista mukaan tarttui alennustulppaanit. Olkoon se alku uudelle ajattelulle ja keväälle.


3 kommenttia:

  1. No eipä ole ihme, että tuossa pyörityksessä voimavarat kuluvat! Anna aikaa itsellesi, ripottele pieniä kauniita asioita joka päivään - tulppaanikimppu on juuri sopiva alku <3 Onnea ihanalle uudelle blogille <3

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia, laita isommiksi! <3 Vomia jaksamiseen!

    VastaaPoista

Kiitos kivasta kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...