lauantai 28. helmikuuta 2015

Pähkinä-siemen pataleipä

Ensimäinen ujo postaus ja blogin avaus eilen illalla rustattu! Ehkäpä tästä tulee uusi leppoisa harrastus, ihan tarpeeseen.

Viikolla tein ihka ensimmäisen pataleipäni ja yllätyin sen helppoudesta. Pitkään olen reseptejä katsellut ja suunnitellut leivän tekoa, mutta tällaisena hätäisenä ihmisenä pitkä kohotusaika on tuntunut haastavalta... Kaikkimulleheti-ihminen kun olen! 

Mutta kun taikinan pyöräyttää illalla kohoamaan, saa sen heti aamusta uuniin. Ja mikäs sen parempi päivän aloitus, kuin uunituore leipä aamukahvin kera. 

Esikoistyttäreni, reipas ekaluokkalainen pyöräytti taikinan, minun huikkaillessa ohjeita sohvan pohjalta vällyjen välistä. Yön taikina kohosi ja tekeytyi liinan alla.


Ohje:

- 7 dl luomu sämpyläjauhoja
- 1-2 dl siemeniä ja pähkinöitä
- 1 tl hiivaa
- 2 tl suolaa
- 4 dl vettä

- Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Lisätään vesi ja aineet sekoitetaan pikaisesti, ei vaivata.

Itse käytin pinjan- ja auringonkukansiemeniä sekä cashew- ja hasselpähkinöitä. Taikinaa kohotetaan vähintään 12 h. Itse käytän Iittalan valurautapataa, jossa emali sisus. 

- Uuni lämmitetään 225 asteeseen
- Taikinasta pyöräytellään ilmakuplat pois
- Pata kuumennetaan uunissa 1/2 h, näin taikina ei tartu pataan, eikä pataa tarvitse voidella
- Taikinan annetaan kohota sen aikaa, kun pata kuumenee
- Taikina kuumaan pataan, paistetaan kannen alla 1/2 h
- Kansi pois ja uunissa vielä 15 min, rapean pinnan aikaansaamiseksi.

Harmaa sunnuntaiaamu näyttää heti valoisammalta!

Kun mikään ei riitä

Huh! Lepoa, ihan määräyksestä. Ja voimien mukaan iloa, aisteja stimuloivaa puuhaa. Niinkuin vaikka keskellä päivää taidenättelyssä käynti, niin tai oopperassa. Ihana idea ajattelin, mutta niin kovin kaukainen kolmen pienen lapsen äidille. Tyydyn mielimusiikin kuunteluun ja hengitysharjoituksiin.

Neljän kotiäitivuoden jälkeen palasin töihin viime syksynä. Nopea yleneminen, keskimmäisen erityisen ihanan erityislapseni päänalueen leikkaus ja kiireinen lapsiperheen arki ovat tehneet tehtävänsä. Päivät täyttyivät kuntoutussuunnitelmista, puheterapia-aikojen järjestelystä, kuulokeskuskäynneistä, kokouksista, koululutuksista, kliinisestä työstä, wilma-viesteistä, läksyistä, harrastuksista, hoito-aikasopimuksista ja työpäivät jatkuvat vielä kotonakin.
Ei ihme, että sanat uupumus, väsymys ja ylisuorittaja ovat tulleet viime viikkoina tutuiksi.

Voimat eivät vielä riitä edes taidenäyttelyn ajatteluun, mutta lähimarketista mukaan tarttui alennustulppaanit. Olkoon se alku uudelle ajattelulle ja keväälle.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...